Lauantaiaamupäivällä käytiin etsimässä parit esineet. Halusin paikkailla Vekan viimekertaista nostetun esineen paikalle jumitusta tekemällä leveän ja matalan ruudun, jossa siirryttäisiin selvästi toiseen paikkaan ja koira tulisi toiselle esineelle ennen kuin ehtisi lähteä kaartamaan ensimmäiseen paikkaan. Esineet olivat siis lähellä 10–20 metrissä. Floralle tietysti samat. Flora etsi ensin. Näytin palkkapurkin. Ensimmäistä esinettä se etsiskeli aika kauan, jouduin jopa uusimaan etsintäkäskyn kun Flora tuli etualalle ja jäi katselemaan. Kevyessä vesisateessa ja täysin tyynessä ilmassa ei kyllä esineiden hajukaan levinnyt mihinkään. Flora kuitenkin löysi esineen ja luovutus oli hyvä. Kehuin ja riemuitsin tästä ihan kympillä, siirryttiin etsimään lisää. Toinen esine oli helpompi, se löytyi heti. Tästä kehut ja purkki. Lelua ei ollut mukana, heittelin Floralle esinettä kun vietiin ne takaisin paikoilleen.

Veka pääsi puusta irti ja etsimään, Flora joutui vuorostaan puuhun kiinni. Veka lähti hyvin ja löysikin ensimmäisen esineen aika helposti. Tästä iloiset kehut ja siirtyminen toiseen reunaan. Lähetys ja eteneminen suoraan esineelle ja helppo nosto. Vekakin sai palkaksi purkista kissan märkäruokaa, mutta ei varsinaisesti riemastunut tästä, koska odotti saavansa pallon, jota ei ollut mukana. Heittelin sille sitten esinettä, mikä on vähän huono juttu, koska Vekalla on taipumusta esineiden pureskeluun ja nyt se mässytti esinettä ihan kunnolla kuin palloa.

Illalla metsälle. Tallasin Floralle jäljen, joka sai vanheta sillä aikaa kun Veka kipitteli viestiä. Alkoi heti huonosti kun sanoin "tässä voisi olla A-pist--", kompastuin maasta esiin pistävään piikkilangantapaiseen (piikkejä siinä ei näkynyt) ja vieressä kävelevä Veka kiljahti kun rauta osui sitä johonkin. Päästiin kuitenkin säikähdyksellä. Tarkoitus oli alunperin juoksuttaa pidempää matkaa vain kolme etappia, mutta niinpä tästäkin tuli lyhyt harjoitus kun maasto loppui kesken ja olin itse huonovointinen enkä halunnut lähteä rämpimään. Mutta vedettiin hyvät lyhyet etapit, Veka lähti hyvin ja juoksi umpimetsää pitkin reippaasti B > A > C > A.

Floran jälki numero 44 oli... taattua Flora-laatua. Jana oli noin kymmenen metriä. Flora lähti hyvin, singahteli jäljellä kolmeen eri suuntaan ennen kuin lähti oikeaan suuntaan. Vouhkasi ympäri ämpäri, jäljelle ja sinne ja tänne ja tonne ja jäljelle. Olin tallannut M-muotoisen jäljen, halusin kulmia ja tein niistä vähän jyrkempiä kuin 90 astetta, ei nyt ihan piikkejä kuitenkaan. Kulmia oli siis kolme, pian jokaisen jälkeen keppi ja yksi vielä loppusuoran päässä. Kepeiksi poimin auton vierestä maasta ohuen oksan ja pätkin sen neljään osaan. Ensimmäisessä kulmassa Flora sekosi vallan, loppujen lopuksi juoksi kepille. Kepiltä taas hurlumhei, tämä pätkä oli tosi huono, mutta jotenkin sitten päästiin toiseen kulmaan, jossa tuli vain pieni tarkistelupyöriskely. Tästä kepille ja jatkettiin vähän paremmin. Kolmas kulma oli jo tosi hyvä ja keppi nousi. Vasta tästä Flora lähti oikeasti jäljestämään ja viimeiselle kepille asti veti todella hienosti! Millähän ihmeellä tämän ainaisen alkukoohotuksen saisi pois. Tiedä en.