Vekan ranneantura + hiekkakentällä pallon perään ryntäily = verta. Anturan piti olla hyvin parantunut, mutta niinpä se taas aukesi sopivasti soraan raapiutuessaan. Myös takajalassa ollut lupaava rupi rupsahti ja tihutti verta sekin. Kurjaa. Ei se kyllä Vekaa rasittanut.

Agitreeneissä mentiin amerikkalaista hyppyrataa. Yksinkertainen ja paljon juoksemista. Oli siinä muutama valssin, persjätön tai takaaleikkauksen paikka ja niiden parissa askarreltiin. Ensimmäinen valssi oli hankala, Veka kiersi hyppyä, vaikka tein muka kaiken oikein. Sehän tosin usein jumittuu johonkin virheeseen ja toistaa sitä, vaikka ohjausvirheen korjaisi. Tein tähän mieluummin persjätön, koska ehdin siihen heitettyäni koiran hypylle tarpeeksi kaukaa. Tosin sekin oli hilkulla ja Veka pudotti riman rynniessäni sen linjalle. Kepeillä taas solahti toiseen väliin, ärh!

Keppien jälkeen kaksi hyppyä vierekkäin ja uukkari, tässä ei ongelmaa valssata. Tästä lähti hyppy-ympyrä, jossa Vekan piti irrota hypyille niin, että itse seisoin paikallani. Se irtosikin, kunnes oli lopputunnista niin väsynyt, että yritti lintsata. Sitten lisää hyppyjä ja kohta, johon tein taas persjätön, kunnes yritettiin takaaleikkauksella, joka sekin onnistui kunhan oli ajoissa. Siitä hyppy, muuri ja viimeiset kaksi hyppyä. En olisi unissanikaan ehtinyt valssiin ennen muuria enkä sen jälkeen muuhun kuin takaaleikkaukseen, joka toimi lopussa hyvin. Hyvät treenit!

Flora ei eilisen jälkeen suinkaan jäänyt laakereillaan lepäilemään... vaan aloitti uuden harrastuksen. Jossa ei edes kisata! Olin ilmoittanut meidät ID- eli tunnistusjälkikurssille heti Hormilan luennon jälkeen (vink vink, kurssilla on vielä tilaa:  http://www.kymppikoira.fi/index.php/koirakoulu/79-tunnistusjalki-id-jalki-2). Kurssin ennakkotehtävät tulivat sopivasti ankeusmaanantaita piristämään. Koiran pitäisi osata nuuskutushaistella muovipussista annettavaa lähtöhajua ja etsiä maasta ihmisen ominaishajulla varustettu pieni metalliesine. Otin siis agitreeneihin purkkeja, pusseja, sidetaitoksia ja kolikoita. Pari treeniryhmäläistä sai luovuttaa hajuaan käyttöömme.

Lähtöhajun nuuskutuksen opettamiseen Hormilakin suositteli naksutinta. No, naksutin siis Flora tunkemaan nokkansa muovipussiin, näitä koiraharrastuksen tähtihetkiä :D Nuuskutuksesta ei ollut tietoakaan, mutta luotan siihen, että sitä saadaan kun edistytään hommassa. Flora oli tietysti aivan kipinöissä nähtyään lihapullanpaloja ja olisi mielellään tarjonnut mm. hajupussin tappamista, mutta ymmärsi muutamalla toistolla saavansa naksun kun kuono on pussissa.

Jätin hajupussiasian hautumaan, mentiin kolikoiden kanssa pihalle. Flora maahan terassille, kolikko nurtsille (ei tosiaan näkynyt sieltä, on taidettu kerran tänä vuonna ajaa se nurmikko...) ja koira etsimään. Flora singahti sinne, mistä tulin, ja nyt kuului nuuskutus metrien päähän kun koira etsi kovalla tuhinalla kohdetta. Ja etsi. Ja etsi. Ja etsi. Ristiin rastiin eestaas nuuh nuuh... Yhtäkkiä tajusin, että eihän Flora tiedä, MITÄ se etsii! Ei se ole koskaan etsinyt kuin keppejä ja esineruudusta isoja esineitä. Osoitin sille siis kolikkoa ja kehuin ja palkkasin, kun se tökkäsi kuononsa siihen. Nostin kolikon pihdeilä, jätin Floran maahan ja vein kolikon eri paikkaan. Flora ponkaisi nuuskimaan ja löysi rahan nopeasti. Otettiin vielä yksi kerta samalla kolikolla, sitten kaikki loput lihapullanpalat toisen kolikon etsinnästä. Flora nuuski tarkasti ja nopeasti rahat esiin heti kun tiesi, mitä etsitään. Tämä meni siis vallan hyvin :)