Kirjoitettu 9. heinäkuuta

... ennen lomille lähtöä. Tuskin ihan viimeiseksi sentään jää :)

Mutta ensin Veka agisteli sateessa, mikä tietysti Vekaa vähän harmitti. Hyvin veti kyllä agit, mutta tauoilla seisoskeli korvat tötteröllä ja naama rutussa, eikä halunnut hakea palloa märästä heinikosta. Vähän hienohäntä on Veka. Mutta ne kuviot: teemana oli niisto. Niistot onnistuivat hyvin! Se oli vähän yllätys, koska Veka ei pääsääntöisesti liiku hyvin, ellen itse liiku. Se tuli kuitenkin tosi hyvin niistoihin. Aluksi tehtiin hyppy, niistohyppy ja palkka, sitten sama toiskätisesti.

Sitten jätettiin koira pitkäksi vedetyn suoran putken päähän, mentiin ihmisnuolenomaisesti toiseen päähän ja kiepautettiin putken sivussa oleva hyppy takaakiertona. Siis samantyylinen kuvio kuin se, jolla hyllytimme Piikkiön kisoissa. Tässä vain ei ollut mahdollista olla myöhässä. Onnistui hienosti, joka kerta!

Viimeisenä pieni ratapätkä: hyppy, hyppy, niistohyppy ja avokulma kepeille. Veka hyppeli hyvin, mutta solahti toiseen tai kolmanteen keppiväliin kun oma rintamasuuntani sinne osoitti. Tämä otti vähän päähän, koska koiran pitäisi itse osata hakea oikea keppiväli ohjaajasta riippumatta, onhan se aina se sama väli. Toisella toistolla sitten juoksin itsekin kohti keppejä ja oikeaa väliä, nyt Veka veti hyvät kepit. Ei väsytetty koiraa enempää vaan jätettiin tähän onnistumiseen. Mentiin vielä pari kertaa puomi, Veka jäi taas himmaamaan kontaktipinnan yläpuolelle, mutta kun osoitin maata, se muisti, että tassujen piti olla maassa.

Kotimatkalla kipaisin Floralle jäljen numero 29: 200 metriä, ikää 45 minuuttia, matkalla yhteensä pari kourallista ZiwiPeakia, päässä keppi. Vettä satoi reippaanlaisesti ja viereisellä metsäpläntillä oli hakutreenit haukkuineen. Tarkoitus oli siis tehdä motivaatiojälki kun on ollut vaikeaa ja nyt tulee ainakin parin viikon tauko kaikkeen. Jana oli vajaat kymmenen metriä, jäljen ja janan leikkauspisteessä ruokakasa. Flora tuli jäljelle tosi innoissaan ja hinkui metsään. Lähetin vähän lennosta ja sinne singahti. Flora siis lähti hyvin, mutta suuntautui vinoon pienen kuusen väärältä puolelta takajälkeä kohti. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, se lähti korjaamaan oikeaan suuntaan ja tuli namikasalle aavistuksen takakautta. Lähti siitä sitten jäljestämään oikein hyvällä meiningillä, etsi tarkkaan kaikki ruoat. Ei siis minkäänlaista ongelmaa. Loppukepin selvästi merkkasi, mutta ei ilmaissut kunnolla vaan jäi vain sen viereen hengailemaan – kepin arvo laskee heti kun ruokaa on ilmaiseksi tarjolla maassa, siksi en näitä tykkää sekoittaa. Flora kuitenkin nosti kepin suuhunsa kun pyysin. Tästä koko palkkapurkki kissanruokaa ja se oli siinä, kiitos.

Ai niin, aamulla Flora kävi fysioterapeutilla. Flora kipitteli puomikujaa hyvin ja tasapainotteli ison lötkön tasapainotyynyn päällä hienosti. Kropan käsittelyssä havaittiin, että niska oli jäykkä ja selässä taas jumeja, vasemmalla puolella enemmän kuin oikealla. Flora mörisi ensin harmistuneena, mutta rentoutui kyllä ja jumit saatiin hyvin auki. Flora myös taipui hyvin kummallekin puolelle. Uutta aikaa varataan tarpeen mukaan. Ärsyttää vaan kun on aina nuo samat jumit enkä tiedä ovatko ne huonon hyppäämisen syy vai seuraus.