Vekalla on tänään tuoksupäivä. Koiran pää erittää ihanaa parfyymintuoksua, autokin tuoksui kuin sinne olisi levinnyt säästöpakkaus Wunderbaumeja.

Mutta asiaan. Käytiin Liedossa TSAUn kisoissa vetämässä parit startit. Kisafiilistä ei minulla ollut yhtään. Treenit ovat jääneet tosi vähälle, joten päätin että juostaan vaan rataa ja pidetään kivaa kun kerran oli jo ennen lomia tullut kisoihin ilmoittauduttua. Lisäksi minulla oli nenä tukossa, silmät turvoksissa ja kurkku käheänä heinänuhasta (pujon kukinta on pahimmillaan), joten juokseminen oli ihan erityisen kivaa kun nenässä ei kulje ilma, kuivaa kurkkua kutittaa ja yö kului osittain tuhistessa ja pärskiessä. Veka oli kuitenkin ihan kisafiiliksissä! Ja kisajärjestelyt toimivat oikein hyvin niin kuin Liedossa aina.

Ensimmäinen rata oli Asko Jokisen. Vaikutti kivalta, mitään epätoivoisia kohtia ei ollut. Selvisimmekin kunnialla, saimme ensimmäisen kakkosten nollan ja tulimme toisiksi! Aikamme oli -4,38. Aikaa tärvääntyi runsaasti vähän joka estevälissä siihen, että huusin singahtelevaa koiraa oikeaan suuntaan. Eli ohjaus oli taas aika jostain, mutta sain kuin sainkin pelasteltua nollan. Kontaktejakaan ei ryssitty. Jes!

Toinen rata oli Anne Viitasen. Se oli myös kiva normirata, jossa oli yksi hiukan huolestuttava putkenpää, mutta ei muita ansoja. Tällä radalla kuitenkin korttitalomme romahti nopeasti ja räpellys päättyi hyllyyn toiseksi viimeisellä esteellä. Alku meni vielä jotenkuten, mutta sitten huiskaisin Vekan huolimattomasti kepeille ja se solahti taas toiseen väliin, jopa toisella kerralla. Kolmannella yrityksellä saatiin kepit tehtyä, mutta en ottanut kepeillä sitä etumatkaa, joka piti ottaa. Keppien jälkeen oli ikään kuin T-risteys, jossa hypättiin ensin suoraan toiseen sakaraan ja sitten jatkettiinkin suoraan toiseen. Tähän siis myöhästyminen ja kökköpyöritys. Hypyt kuitenkin oikein, samoin kaksi seuraavaa ja se oikea putkenpää, vaikka aikomani puolenvaihto jäi tekemättä (olisin halunnut varmuuden vuoksi blokata väärän pään). Tässä jäin odottelemaan Vekaa mutkaputkesta kun olisi pitänyt juosta..! Tarpeellinen persjättö valahti näin takaahuitomiseksi puomille... puomin jälkeen suora putki ja sen jälkeen kaarto oikealle pituudelle ja siitä loppuhypylle. En osannut ennakoida Vekan sinkoavan putkesta kuin raketti suoraan eteenpäin ja huusin varmaan hyppyä, joten Veka loikkasi kuononsa edestä löytyneen hypyn numero yksi... olisiko ehkä joku putkijarrutus ollut tarpeen? No ihan sama, tavoitteet oli jo ylitetty kun yksi nolla tuli!