Viikon saldoa.

Maanantaina Vekan agitreenit. Jotain rataa mentiin. Alussa hyppyjä loivassa S-muodossa, nämä onnistuivat jopa persjätöin. Siitä puomille. Veka jämähti taas kontaktin yläpuolelle, jos käännyin katsomaan, pysähtyykö se vai ei. Sitten okseri, tiukka kurvi kahden hypyn väliin, joista ensimmäinen takaakiertona, toinen suoraan ja siitä putkeen. Tähän olisi pitänyt tehdä niisto-persjättö, sitten persjättö ennen putkea ja putken jälkeen, missä jatkettiin suoraan pituudelle ja kurvattiin kepeille. Tätä okserin jälkeistä hässäkkäähän sitten hinkattiin ihan koko rahalla. Veka leiskautti okserille ison loikan ja solahti sen voimasta jälkimmäiselle hypylle, jos en huudellut sitä pois. Sitten se takaakierto, jonka Veka jätti kesken, ja tuli esteen takaa pois, jos en liikkunut koko ajan – mutta mihin hemmettiin siinä olisi liikkunut, ei yhtään tilaa ja piti olla niistoa tekemässä. Veka oli taas tarkkana kuin porkkana eikä antanut anteeksi mitään. Lisäksi niistoni oli aivan surkea ja persjättöön ennen putkea juoksin aivan poikittain koiran linjalle. Huaah ja tauolle. Tunnin loppuun ehdittiin sitten ottaa koko rata vielä yhden kerran, ja nyt se onnistui joten kuten pituudelle asti, jolla olin niin myöhässä, ettei ollut mitään toivoa ehtiä persjättöön, joten heitin vain pallon pituuden taakse. Ei siis hurraamista ensimmäisissä treeneissä kolmen viikon tauon jälkeen. Ja kisat tietysti sunnuntaina.

Tiistaina Flora kävi tottiskentällä. En jaksanut miettiä mitään, vaan otin vain noutoja. Luovutuksia, vauhtinoutoja. Parista metristä hyvä suoritus, mutta heti kun kapula lentää kunnolla niin lähdössä kuuluu IUÄYH! Vedin tiukkaa linjaa ja aina kun Flora kiljui, kävelin sen perään poimimaan kapulan itse ja juttelin vain että no eihän se nyt tälleen onnistu. Tästähän tietysti seurasi se, ettei Flora sitten seuraavalla toistolla lähtenyt kapulalle. Useammalla käskyllä lähti epävarmasti, mutta palkkasin normaalisti kun se lopulta toi kapulan. Edelleenkään en voi tietää, tajuaako se puuttumisen johtuvan kiljumisesta vai hiljeneekö se vain kun vire laskee. Oikeasti kannattaisi varmaan vain tehdä nyt pieniä noutoja ja pidentää matkaa pikkuihiljaa eikä viskoa lainkaan nyt mitään kymmentä metriä. Flora oli kylläkin myös haluton lähtemään noutoon, jos olin pari kertaa antanut namin heiton jälkeen, ja sitten en antanutkaan. Laskeehan se näitä minua tarkemmin. Flora oli kuitenkin periaatteessa hyvässä vireessä ja treenasi mielellään. Sen kanssa vain on äärimmäisen vaikea tehdä kaikki onnistuu -treenejä, koska ongelmia on niin paljon joka asiassa.

Keskiviikkona käytiin vain hölkkäämässä, pitäähän sitä kuntotreeniäkin olla.

Torstaina vedettiin maastotreenit! J tallasi Floralle jäljen, itse tein sillä aikaa esinekaistaleen. Muutama kymmenen metriä siksakkiin kävelyä, päähän kaksi esinettä. Esineitä en muistanut ottaa mukaan, joka nappasin autosta aurinkolasikotelon ja päästäni lippalakin. Flora tuli ensin esinettä etsimään. Esittelin palkkarasian ja panin sen maahan taakseni. Lähetin Floran matkaan, mutta se ei olisi halunnut lähteä rasian luota pois. Lähti sitten juoksemaan aivan väärään suuntaan heikosti erottuvaa polkua pitkin. Kaarsi sieltä kaistaleelle, juoksi toiselta puolelta ulos ja sieltä takaisin melkein suoraan esineille. Flora poimi lippiksen, huikkasin HYVÄ. Puolivälissä matkaa tullessaan Flora kuitenkin pudotti lippiksen ja palasi ilman sitä rasialle kärkkymään! Pieni porsas! Lähetin uudelleen etsimään, Flora haki lippiksen etsiskeltyään sitä hetken aikaa. Luovutus ok. Ja rasiassa oli vain pieni kourallinen eineslihapullapaloja, ei nyt mitään ihan sisäfileetä kuitenkaan.

Veka loikki innokkaasti metsään ja oli pihalla kuin parveke sen suhteen, mitä siellä piti tehdä. Juoksenteli ja seisoskeli pitkin metsää. Huutelin etsintäkäskyä kerta kerran perään, jottei Veka ahdistuisi ja jäätyisi. Lopuksi se menikin esineille ja noukki kotelon, pääsin kehumaan heti. Palkaksi pallo. Kaistaleen takaosan vasemmalla puolella näytti olevan kohta, jota haistelemassa Veka viihtyi ahkerasti. On myös mahdollista, että kotelo oli ällö ja koira teeskenteli, ettei huomaa sitä. Vaan enpä kuitenkaan joutunut itse sitä hakemaan.

Sitten Vekalle viestipanta kaulaan. Vekaa juoksutettiin vain muutaman kymmenen metrin matkaa, palloiltiin ja riemuittiin, lähetettiin takaisin lennosta. Veka juoksenteli reippaasti :)

Floran jälki ajettiin saman tien eli ihan tuoreena. Jälki 31 oli noin 150 metrin pätkä, janalla ja muutamassa paikassa matkan varrella keko Natural Menua, lopussa keppi. Jana oli vajaat kymmenen metriä. Flora lähti hyvin mutta meni sitten vinoon. En päästänyt. Flora korjasi suuntaa ja tuli nameille. Lähti jäljestämään hyvin. Tuoreella jäljellä on kyllä niin vaikea lukea koiraa... mutta aina jossain kohtaa viipotusta se pysähtyi syömään. Näin jo edessä loppukepin merkin... ja ympärillä jotakin muita merkkejä... ja vasemmalla meitä kuikuilevan hakuporukan. Saimme onneksi kepin ja livahdimme alta pois. Flora veti oikein hyvällä meiningillä tämänkin motivaatiojäljen :)

Kesän satona muuten on korjattu mieleen muutama oivallus:
Elämässä on muutakin kuin koirien treenaaminen ja kisaaminen. Tee jotain muuta välillä.
Kisaaminen on turhaa, jos kisoissa käydään vain epäonnistumassa. Lopeta kisaaminen.
Sillä, mitä joku muu tekee koiransa kanssa, ei ole mitään merkitystä sille, mitä minä teen oman koirani kanssa.