Vekan agitunti meni kivasti. Kentällä oli kolme pistettä, joilla vuorotellen kertailtiin perusasioita: hyppyneliö, puomi ja kepit. Hyppyjä oli siis neljä kellon muodossa. Ensin mentiin vain kierros hyppyjä niin että ohjaaja seisoi paikallaan keskellä. Sitten kierros hyppyjä, yhden hypyn ohi, kaksi hyppyä, yhden ohi ja poispäinkäännöksellä takaisin, vielä yksi hyppy suoraan ja palkka. Muuten meni hyvin, mutta poispäinkäännös oli vaikea. Ehkä siksi, etten osaa sitä? Mutta saatiin sekin sitten onnistumaan.

Kepeillä hetsasin Vekaa pehmojalkapallolla, joka jätettiin yhdessä loppuun, sitten juosten pois ja KEPIT! Veka teki kepit kokonaan oikein joka kerta itse, vaikka lähetin kaukaa ja vinosta ja juoksin itse reippaasti edelle. Ja teki vauhdilla! Sama vaikutus saatiin pallon lisäksi aikaan namialustalla. Eli kun kyttää kohdetta eikä ohjaajaa niin johan alkaa pujottelu kulkea. Toistojen kautta pitäisi saada sama myös ilman kohdetta. Jos treenaisi tarpeeksi.

Puomikin oli ok, alastulolla oli namialusta, jonka avulla Veka jäi 2/2, vaikka juoksin edelle. Ylösmenot osuivat kaikki ihan muuten vaan niin kuin ne ovat jostain syystä viime aikoina osuneet. Ei siis jäänyt mitään hampaankoloon tunnista :)

Heitin Vekan kotiin ja nappasin Floran mukaan. Mentiin maankaatoalueelle. Tallasin paljaalle savimaapohjalle taas 50 metrin suoran jäljen numero 34, jälleen hitaasti pienin askelin. Sää oli lämmin, aurinkoinen ja tyyni. Jälki vanheni nyt vain viisi minuuttia. Päivällä keksin vastauksen Floran "tätäkö nyt oikeesti muka pitää jäljestää" -kysymykseen: jätin heti alkuun kepin. Lähetin ihan läheltä noin reilun metrin ennen keppiä. Jäljennosto meni sinkoiluksi ja vinkuiluksi, mutta odotin vain liina lyhyellä, että Flora lähti jälkeä pitkin. Sitten se törmäsikin keppiin ja sai siitä palkan. Tästä lähetyksessä tuli vielä yksi IUYÄH, mutta saman tien Flora painoi kuonon maahan ja lähti jäljestämään – ja kulki jälkeä pitkin loppuun asti hiljaa ja pysähtymättä. Jes! Lopussa oli tietysti toinen keppi ja bileet. Täytyy varmaan tehdä vielä jollekin syrjäiselle soratielle samanlainen, sitten jätetään tämä kokeilu hautumaan ja suunnataan taas ajatukset metsään... kun nyt tuli taas kokeeseen ilmoittauduttua. Mennään siis syyskuun alussa collieiden pk-mestiksiin, ellei Floran juoksu ala. Maaston suhteen olen ihan hyvillä mielin, mutta tottis tietysti nostaa kylmän hien pintaan.