Maanantain agitreeneissä tehtiin aurinkoharjoitusta. Nimi tuli ilmeisesti siitä, että keskellä oli kaksi putkea ympyränä ja ulkokehällä säteittäin kahdeksan hyppyä. Ensin yritettiin saada koira irtoamaan hypyille koko kierroksen verran pysyen itse putkien välissä. Vekalla oli vähän vaikeaa mennä niin kaukana, mutta parilla välipalkalla pystyi hyppimään. Sitten mentiin pari hyppyä ja putken kauempaan päähän, ristikkäin toiseen putkeen, siitä... öö johonkin. Tämä oli ihan ok, sain pyyhkeitä turhasta takaaleikkauksesta toiseen putkeen eli jäin taas odottelemaan koiraa putkesta.

Kolmas kuvio meni... hehee. Veka oli väsynyt eilisestä ja minulla oli ollut tosi pitkä päivä. Ryssin ohjauksia minkä ehdin ja repeilin nauramaan koiran poukkoillessa mihin sattuu. Heittelin kuitenkin palloa enkä hermostunut. Kuvio oli kyllä meille tosi vaikea. Ensin pari hyppyä ja pimeään putkikulmaan. Jäin putken sisäpuolelle pelastamaan, mitä pelastettavissa oli. Noin viiden minuutin äsväämisen jälkeen saatiin Veka putkeen. Putkesta hypyn takaakierto, meni jotenkuten pyörityksellä, näppärän näköistä niistoa en uskaltanut edes yrittää. Siitä toiseen putkeen, josta takaakierto ja toinen takaakierto, nämä onnistuivat yllättäen ihan kohtuullisesti. Takaakierrosta putkeen, josta taas takaakiertoon. Putken ulkopuolelle jääden sai koiran putkeen takaaleikkauksella, jolloin se kääntyi toisesta päästä heti itse oikeaan suuntaan. Tähän takaakiertoon tulin koiran puolelle hyppyä ohjaamaan takaakierron ja siitä puolivalssin, koska jatkettiin suoraan viimeiselle hypylle, ja se meni aika kökösti, koska en liikkunut tarpeeksi enkä saanut Vekaan yhtään vauhtia. Tosin se oli valmiiksi nuutunut ja on muutenkin hitaimmillaan tällaisessa mutkittelussa. Viimeinen pätkä kun saatiin onnistumaan niin todellakin lopetettiin siihen. No ihan kivaa oli kuitenkin :)

Flora sai taas minijäljen kuten eilenkin, numero 37. Keksin, miten sen saa etenemään janalla suoraan jäljelle asti. Tehdään tosi lyhyt jana! Haha, gotcha! Olisiko ollut viitisen metriä. Flora lähti kuin Jokisen eväät Turusen pyssystä, nappasi jäljen pysähtymättä ja lähti rynnimään sitä pitkin. Jälki vain mutkitteli pusikkoa pitkin muutaman kymmenen metriä ja päättyi keppiin. Flora paineli pitkin puskaa kuin pieni täplikäs salama ja oli kohta kepillä. Kiitos, hyvä tyttö!