Vekan maanantaiagi meni kivasti :) Lukuun ottamatta Niihaman järkyttävää hyttysten määrää :/ Ei ollut pitkää rataa. Ensin irtoamisharjoituksena hyppysuora, suora putki ja palkka suoraan eteen. Tämä hyvä, sinne singahti. Jätin Vekan lähtöön vain seisomaan ja käskin odottaa, koska Veka vähän masentuu perusasentoon vääntämisestä. Seisomassa se ei kuitenkaan kunnolla pysy vaan hiippasi taas. Otin sen sitten käskyllä "lähtö" ja käsimerkillä jalkojen väliin istumaan ja käskin odottaa, tämä on hauskempi juttu kuin vain istuminen. Nyt pysyikin.

Parin irtoamisen jälkeen jatkettiin putkesta 90 asteen avokulmassa kepeille. Ei meinannut löytyä ensimmäinen väli, Riikka avusti. Vekaa oli taas hitusen vaikea saada pujottelemaan loppuun, jos tein jonkunkin väärän liikkeen tai hidastin liikaa tai mitä tahansa. Mutta onnistui. Sitten jatkettiin kepeiltä uukkari hypylle, siitä hyppy 90 asteen kulmassa takaakiertona ja putkeen. Tämä meni tosi hyvin parinakin eri versiona. Lopuksi vaihdettiin suuntaa ja tultiin putkesta hyppysuoralle, jonka kaksi ensimmäistä hyppyä olivat oksereita. Kolmesta toistosta yhdellä Veka tiputti ensimmäisen okserin toisen riman, muuten hyvin!

Floran kanssa kävin tekemässä vain esineruudun. Tuntui siltä, että olisi pitänyt mennä kentälle kertaamaan vielä tottista, mutta toisaalta oli liian iso riski, että jokin olisi mennyt vain vielä pahemmin pieleen – ei olisi enää ollut aikaa paikata vaan kokeen alle olisi saatu raiteiltaan suistunut vääntötreeni. Miksi turhaan kiusata koiraa kun tottis ei tule menemään läpi kuitenkaan eikä sitä yhdellä treenillä korjata? Korjaussuunnitelmat loppukesälle ovat jo paperilla. Viime tiistain vieras kulmikas jälki ja viikonlopun janat menivät niin mukavasti, ettei näitäkään osa-alueita olisi kannattanut enää mennä viime hetkellä ryssimään. Sen sijaan esineruutua on tehty tänä vuonna kai kerran tai pari!

Tallasin siis vajaakokoisen esineruudun ja ripottelin sinne viisi kivaa esinettä. Pääpaino oli nyt luovutuksissa eli esineiden räkimisessä. Flora lähti ruutuun ja pinkoi täyttä häkää ruudun vierestä lähtevää usein käyttämäämme polkua pitkin... kävi aika kaukana, mutta palautui ruutuun, sai vainun takimmaisesta keskiesineestä ja lähti tuomaan muovista lelukoiraa. Matkalla Flora kuitenkin sai vainun nahkahanskasta ja vaihtoi esinettä, porsas! Ja vielä räkäisi hanskan noin metrin päähän eteeni ja lähti nuuskimaan jäkäliä. Floraaa... mitäs unohtui? Asiasta tiedustelemalla sain Floran nostamaan ja luovuttamaan esineen nätisti. Kehut ja lihapullaa.

Ja ei muuta kuin siirryttiin vähän etsintälinjalla ja lisää esineitä etsimään. Nyt Flora kävi hakemassa pudottamansa lelukoiran, luovutus onneksi ok! Siirryttiin taas vähän ja uusi pisto. Flora kierteli jossain ja poimi vasemmanpuoleisen etuesineen. Luovutus ok. Lisää vaan. Lähdöt olivat huonoja ja etsiminen aikaa löysää, jouduin jopa antamaan uuden käskyn koiran seisoskellessa ruudussa... mutta lähti sitten jäljestämään sivurajaa ja tuli sitä pitkin takakulman esineelle, tuonti ja luovutus ok. Jäljellä oli toinen takakulma, joten siirryttiin ensimmäisen lähetyspaikkaan. Toivoin hartaasti, että Flora jaksaisi jolkottaa tarpeeksi pitkälle hoksatakseen sen nopeasti, kuten onneksi kävikin ilman sen enempiä hölköttelyitä. Viimeisestä esineestä naruleluleikit. Ei kyllä ihan tapissa tuo esineruutumotivaatio ole! Kotona Flora roudasi leluja sen näköisenä, että tyyylsäää, lähetään treenaamaan. Mutta eipä enää treenata, huomenna koe ja sitten jotain aivan muuta.