Flora collieiden tokomestiksissä. Tuomarina Ilkka Stén ja liikkurina Jari Kujanpää. Kisa pidettiin Kaupin vinttikoiraradalla collieiden pääerikoisnäyttelyn yhteydessä. Kehä ei kuitenkaan ollut mitenkään hälyinen, yhdellä sivulla oli näyttelytelttoja takaseinä kehään päin, kolmella sivulla metsä juoksuradan takana. Paikalle mennessämme edellinen luokka oli lopuillaan, istuskeltiin odottamaan. Flora pyöri ja piipitti koko ajan, joten nousin sitten ylös ja istutin sitä kymmenen minuuttia perusasennossa antaen aina välillä makkaranpalan. Näin se pystyi odottamaan nätisti hiljaa.

Paikkamakuu 5. Flora istui koko paikkamakuun. Tämä alkoi todella, TODELLA huonosti. Kun avo-koirat kerääntyivät ja alkoivat siirtyä tuomarin kautta kehään, Floran hermot pettivät. Liikkurin näyttämälle paikalle mentäessä se kiskoi päättömästi ja alkoi ulista. Oli pakko vetää koira hihnasta viereeni, johon se istahti ja alkoi täristä koko eläin, pää pyöri korvat luimussa. En saanut koiraan minkäänlaista kontaktia. Yritin silittää sitä pitkin rauhallisin liikkein sen minkä ehdin muiden asettuessa paikoilleen. Irrotin hihnan varovasti, pelkäsin Flora ryntäävän karkuun johonkin päin. Näytti siltä, että tämä liike oli tässä, mutta maahan-käsky kuitenkin ikään kuin palautti Floran maanpinnalle, se meni hyvin maahan ja jäi ihan normaalisti paikalleen, joten lähdin piiloon. Flora oli kylläkin noussut istumaan heti kun olin piilossa. Kehää katselleet kaverit sanoivat Floran katselleen peloissaan joka puolelle kuin se olisi odottanut jonkun örkin hyökkäävän yhtäkkiä jostain. Onneksi muu ryhmä makoili ihan rauhassa. Liikkeen jälkeen kehuessani Flora puhkesi haukkumaan. Juoksimme kehästä reppuni luo hakemaan lelun. Flora pystyi leikkimään motskua repien, mutta ei tavallisella innolla, sen ote oli huonompi ja korvat heiluivat joka suuntaan kun piti varoa ympäristöä niiden örkkien varalta. Leikittiin vähän ja mentiin sitten hakemaan repusta vähän kissanruokaa. Yksilöliikkeiden suoritusvuoromme oli paras mahdollinen, toisena. Oli aika epätoivoinen olo mennä kehään koiran ollessa näin poissa tolaltaan ja mietin hetken, mennäänkö lainkaan. Päätin sitten kuitenkin mennä ja keskeyttää saman tien, jos koira sätkyilee niin ettei pysty suorittamaan liikkeitä.

Seuraaminen 7. Millaista työskentelyä voi odottaa kun koira ei keskity muuhun kuin odottamaan taivaan tippumista niskaan. Lähti mukaan hyvin, mutta keskittyminen hajosi – jätätti, irtosi, ei kontaktia, käännöksistä ja perusasennoista ei tietoakaan. Käveli kuitenkin mukana ja kuunteli, mitä sanotaan, eikä juossut kehästä pois, joten jatkettiin seuraavaan liikkeeseen.

Liikkeestä maahanmeno 10. Tämä oli menestys: Flora lähti valmistelevaan osuuteen mukaan vaikkei seuraaminen mitään hyvää ollutkaan, teki hyvän maahanmenon kuten aina ja nousi perusasentoon hyvin!

Luoksetulo 5. Lähti hyvin, juoksi laajan kaaren kuin olisi halunnut väistää merkkikartiota ja tuli sivulle ok, mutta oli ilmeisesti niin kiire päästä viereeni, ettei pysähtynyt lainkaan.

Liikkeestä seisominen 0. Se oli taas ihan kybän arvoinen liikkeestä istuminen. Mutta lähti taas valmistelevaan osuuteen mukaan :)

Nouto 9,5. Liikkuri sanoi tuomarin haluavan, että heitetään niin kauas kuin pystyy... Onneksi olin kerrankin älynnyt ottaa oman kapulan mukaan ja osasin jopa heittää sitä enkä mokannut itse mitään. Flora meni hyvin kapulalle, palautus taas hidas. Jäi aika kauas ja perusasento varmaan kyseenalainen. Mutta ei haukkunut mennessään :)

Kaukot 5. Flora meni hyvin maahan eikä ollut ihan löysistä löysin makaroni. Ensimmäiseen nousuun tarvittiin kaksi käskyä, toista Flora ei tehnyt lainkaan. Nousi hyvin perusasentoon.

Hyppy 10. Tässä ei mitään hämminkiä. Eikä haukkunut! Kipitettiin taas repulle, nyt Flora leikki paremmin ja vapautuneemmin. Leikkimisen jälkeen motsku pois ja isompi satsi kissanruokaa.

Kokonaisvaikutus 9. Pisteitä 127, kolmostulos. Ensimmäinen koe 150, toinen 140, kolmas 130, neljäs 120... Nyt pidetään todella kunnon tauko kaikesta kisaamisesta, unohdetaan toko, käydään pk-kentällä pitämässä kivaa ja keskitytään maastoihin. Itse en kokeen aikana ollut sen kummemmin yhtään missään mielentilassa, pisteitä en edes katsonut, kehuin vain koiraa iloisesti. Tuloksestahan ei paljon toiveita ollutkaan, mutta panikointi oli yllätys; Flora säikkyi myös ihmisiä ja lepattavia telttoja ja nauhoja – tällaista ei ole ennen ollut. Myönteistä oli kuitenkin se, että Flora pysyi mukana kehässä ja pystyi keräilemään itsensä edes jollain tavalla suorittamaan kaikki liikkeet. Toivon mukaan sille jäi mieleen, ettei kehässä tapahtunutkaan mitään ihmeellistä.