Maanantaina Vekan agi jäi väliin logistiikan puutteesta johtuen. Vedettiin kuitenkin iltapäivälenkki hölkkänä, sateessa. Sitten tokotreenailin Floran kanssa etupihalla sateessa. Flora vipelsi intopinkeänä mukaan kun oli lihapullanpaloja taskussa. Annoin treenin aikana kehun ja namin jokaisesta perusasennosta, joten Flora alkoi luonnollisesti ennakoida niitä joka väliin. Ensin liikkeestä seisomisia takaperin kävellen naksun kanssa. Yllättäen ensin istuttiin. Höpsis ja löytyi se seisominenkin. Sitten vieressä kävellen, lopuksi seuraamisesta. Onnistuivat. Kokeessa se kuitenkin istuu, mutta kai tätä nyt on pakko yrittää kuitenkin.

Luoksetulo, matkaa sen verran kuin mahtui, viitisen metriä. Oikein tötsät ja kaikki. Kutsuin sivulle ja pysäytin, heitin namin, siitä uudestaan kutsu perusasentoon ja nami. Tosi kivasti Flora teki tämän! En varmaan ikinä enää saa sitä pk-luoksetulossa eteen.

Noutoja, heitin aivan minimaalisesti metrin tai pari. Annoin muutaman kerran namin ennen noutokäskyä. Kerran jouduin vallan keskeyttämään huutonoudon, muuten nouti kyllä hiljaa. Luovutukset aika vinoja, eikä mitään ajatusta millä ne saisi suoristumaan.

Kaukoja vain pari vaihtoa kun namit loppuivat, nämä tietysti ok kun oli palkat kädessä. Lopuksi vielä leikittiin, palkkailin motskulla yhdet jättävät ja muutaman miniseuraamisen. Kentälle ehditään vielä neljä kertaa ennen lauantaita. Ykköstuloksesta en edes haaveile, ja muutenkin ajattelin päättää Floran tokoilut tähän, jos koira on kokeessa taas aivan ahdistunut. Jos sen pää ei kestä kisaamista niin sitten sen pää ei kestä kisaamista ja tulokseton kisoissa käyminen on ihan turhaa koiran kiusaamista. Mikä estää vaihtamasta talvilajiksi agia? Ei se nyt ainakaan tokoa huonommin voi mennä. Pk-jälkeä jatketaan kyllä silti, edetään maastoissa koko ajan ja käydään pari kertaa kesässä kokeilemassa.