Eipä tullut tulosta tänäänkään, eikä yllätyksiä. Koe meni aika lailla odotetulla tavalla.

Tottiksesta keräsimme 61 pistettä. Flora havaitsi koetilanteen ja paineistui heti niin, ettei koko tottiksen aikana ollut yhtään mukanani. Kuten arvelinkin, seuraaminen, siirtymät ja valmistelevat osuudet olivat tuskallisia; liikkeissä Flora hyytyi paikalleen ja liikkeiden väleissä yritti juosta karkuun. Kehuin sitä tietysti iloisesti ja rapsuttelin kyljestä, ja se kyyläsi takaisin korvat luimussa. Liikkeiden arvosanoja en valitettavasti muista. Kokeen tuomaroi Virve Köppä.

Ensin mentiin paikkamakuuseen, joka oli yksi suorituksemme harvoista valopilkuista. Siinä ei nimittäin ollut mitään vikaa. Lötkötti lonkalla, mutta ei ollut valunut kyltin takaa mihinkään eikä siten ilmeisesti laukauksiinkaan reagoinut.

Seuraaminen oli kamala. Flora lähti kyllä hyvin mukaan. Ensimmäisellä laukauksella irtosi selvästi, toisella vähemmän, ja jatkoi seuraamista, mutta heitti sitten temponmuutosten paikkeilla hanskat tiskiin ja loiroili siinä jossain lähimaastossa lopun kaavion.

Liikkeestä istumisessa ihan odotetusti Flora jättäytyi nopeasti kyydistä, joten sain antaa useamman käskyn, että valmisteleva osuus saatiin edes tehtyä. Itse istuminen ja loppuosa liikkeestä hyvät.

Liikkeestä maahanmenossa sama juttu, oli vaikea saada Floraa edes mukaan valmistelevaan osuuteen sen jäätyessä paikoilleen. Maahanmeno oli kyllä hyvä ja luoksetulo tosi hieno! Perusasento tietysti vajaa.

Tasamaanoudossa mokasin itse jäämällä ilmeisesti liian lähelle hyppyestettä, vaikka olinkin melkein esteen tasalla. Heitin ja käskin noutaa, Flora lähtikin oikealle puolelleni ja kipitti hyppyesteen eteen piipittämään. Toisella noutokäskyllä teki löysän, vinon, väljän, vajaan noudon.

Hyppynouto oli varsinainen fiasko. Ensin heitin estettä päin ja uusin heiton. Heitän yleensä ihan hyvin, mutta kapulani on hyvin erilaisen mallinen. Flora lähti ja ponnisti hyppyesteestä tällä kertaa niin että kaatoi sen nurin. Oli tulossa kapulan kanssa kaatuneen hyppyesteen yli, mutta ei sitten kuitenkaan astunut sen päälle vaan kiersi. Luovutus taas väljä ja perusasento vino. Esteen kaatuessa liike pitäisi periaatteessa uusia, mutta vastasin tuomarin asiaa koskevaan kysymykseen ei kiitos, koska en nähnyt mitään pointtia yrittää pakottaa ahdistunutta koiraa uudestaan yli.

Estenoutokin nollattiin, ja tästä voi toki spekuloida että tulos olisi tullut, jos tästä olisi saatu edes yhdeksän pistettä. Ei kuitenkaan saatu, koska Flora ylitti esteen ja palasi saman tien takaisin ilman kapulaa. Toisella noutokäskyllä se teki ihan kivan estenoudon, mutta liike oli jo nollilla.

Eteenlähetys onnistui edes jotenkin. Flora lähti valmistelevaan normaalisti lähtökuopissa sutien eli vähän edistäen, mutta muisti sitten että ai niin koe, ja läsähti maahan tai johonkin. Ja taas uutta käskyä, että lähti mukaan. Eteenlähetyskäskyllä lähti sitten suoraan ja nopeasti ja juoksi kunnes huusin maahan, käskyllä teki pienen lenkin ja meni hitaanlaisesti maahan. Nousi ylös vasta toisella käskyllä.

Maastoon lähdettiin kuitenkin. Jäljet ja esineruutu olivat Lihasulassa. Flora oli janalla kivasti hiljaa ja skarppina. Lähti tosi hienosti etenemään ja kääntyi jäljelle. Kuulin arvostelussa, että se oli napannut jäljen ilmavainulla aikaisessa vaiheessa ja oikaissut aika reippaasti jäljelle. Tässä vielä liina lipsahti kädestäni kun yritin välttää nykäystä sen loppuessa, ja Flora pääsi juoksentelemaan vapaana. Noin liinanmitan janalta edettyään se pysähtyi ja jäi katselemaan minua, tässä se siis huomasi ettei ollutkaan jäljellä, koska ei kerran ollut edennyt itse jäljelle asti. Odotin hetken ja sanoin uudestaan "jälki", Flora pyöri hetken ja lähti jäljestämään. Janalta menetimme neljä pistettä.

Sitten vaan koiran perään toivoen hartaasti, että jäljestetään sitä, mitä pitääkin... jäljen alussa olin huono, annoin Floran hummailla liian löysällä liinalla. Tuli keppi, ja kepiltä lähdettiin lyhyemmällä liinalla. Nähdäkseni Flora veti kaksi kulmaa aivan loistavasti ilman mitään pyörimistä (olen aika huono hahmottamaan maastossa kulmia ja muita mutkia). Siellä täällä tuli tarkistelupyörähdyksiä, mutta toki niitä saa tehdä. Keppejä nousi, yksi suopursikon keskeltä. Flora nosti kaikki kepit ja vipelsi jäljen niin nopsasti, että vartin kuluttua janalle lähdöstä olimme jo luovutuspaikalla keppejä kuittaamassa. Ja häntä heiluen jäljesti koko ajan! Eikä kysellyt mitään. Tämä oli tosi TOSI hieno jälki! Jälkipisteet siis 166/170.

Viimeisenä tehtiin esineruutu. Mielestäni ei tuullut yhtään mistään, joten lähetin Floran läheltä lähintä etukulmaa eli vasenta. Haukahti mennessään ja paukkasi ruutuun. Meni takarajalle ja lähti sitä pitkin etenemään, kävelin samaan suuntaan lähetyslinjaa pitkin ja seurailin, missä koira menee... kääntyi takaisin, joten lähdin lähetyslinjaa takaisin. Näytti varmaan tosi tyhmältä kun palloilin siinä edestakaisin. Näin, että Flora ihan selvästi pyöri tarkentamassa esinettä. Pyöri siellä hermojaraastavan pitkään, mutta sen verran kuin metsän siimeksestä mustaa ja valkeaa vilahteli niin olin ihan varma, että se edelleen tarkensi esinettä. Loppujen lopuksi se nappasikin esineen, ja taas sain rundata lähetyslinjalla, koska Flora lähti tuomaan esinettä siihen, mistä oli lähtenytkin. Luovutus oli moitteeton. Lähtöhaukusta sakotettiin yksi piste, joten esineruutu 29/30 eli maaston kokonaispisteet 195/200.

Maastoissa voidaan ja pitää selvästi edetä ykkösluokan jäljistä pidempiin, vanhempiin, vaativampiin. Esineruutuakin pitää joskus oikeasti treenata... Tottis on iso kysymysmerkki. Osaaminen ei auta kun koira paineistuu tällaiseksi heti kun ollaan kokeessa.