Tiistaina treenailtiin Hämeenkyrössä. Ensin kentälle. Ei kunnon suunnitelmaa... häsäsin Floran kanssa vain jotain. Seurasi ihan kivasti. Tästä vain kehut. Liikkeestä istumista ei taas voinut tehdä, nyt on sitten seisominen taas kuuminta hottia... eli tähän toinen käsky ja vain kehut. Sitten liikkeestä maahanmenoon, ja Florahan ei halunnut lähteä liikkeelle kun alkoi palkan puuttuminen ottaa pattiin. Tuplakäskyllä tuli mukaan ja kymmenen askelen jälkeen tulikin palkka. Sitten jättävät alusta, eipä voinut liikkeestä istua edelleenkään, otettiin sitten vaan uudestaan, ja palkkasin motskulla perusasennossa vasta kun meni laakista oikein. Sitten liikkeestä maahan ja luoksetulo, tämä ok ja lihapullaa eteentulosta. Tiputin eteenmenomotskun maahan ja käveltiin lähtöpaikalle, eteenlähetys oli ok, leikittiin. Sitten hypytin vielä muutaman kerran hyppyestettä, ison motskun kanssa ilman noutokapulaa. Hyppäsi ilahduttavan reippaasti menon, mutta paluu vaikea. A vielä kerran motskunoutona. Sitten vein Floran paikkamakuuseen. Toinen koira teki noutoja niin että heitot tulivat Floraa kohti, ei mitenkään liian lähellä, mutta tämä hämäsi Floran lähtemään, ärähdin vain uudestaan maahan, jossa sitten pysyi. Paikkamakuun palkkasin motskulla kun Flora käveli nätisti vieressä makuupaikalta pois. Sitten hengailtiin kentän laidalla, odottelin toiveikkaana, että saataisiin laukauksia, koska kentälle tulleelle rotikalle piti ampua, mutta rotikan treeni vain jatkui eikä jaksettu odotella, kävin vaihtamassa koiraa.

Vekankaan kanssa ei sen kummempaa suunnitelmaa... vähän seuraamista, nojasi ihan kreisinä taas. Liikkeestä maahanmenon seisoi ensin, sitten maahan. Heitin tennarin kun käännyin. Liikkeestä seisominen ok, tennari. Jotain pieniä luoksetuloja, pari stoppia, loiva A kerran ja tennaria tennaria vaan. Sadekuuron aikana mentiin katoksen alle suojaan ja nyt sille rotikalle vihdoin ammuttiin, joten Veka sai kuunnella paukut ja sai niistäkin tennaria. Viimeiseksi vielä kaukot ja tennari ensimmäisestä maahanmenosta.

Sitten maastoon. Tehtiin esineruutu ihan hervottomaan monttuun, MS vei kolme esinettä. Veka haki yhden tosi hyvin: katosi montun reunalta ja ilmestyi keskiesineelle. Oli kyllä hämmentyneen oloinen niin kuin ei olisi ihan ollut varma, mitä ollaan tekemässä, mutta löysi esineen ja toi sen. Floran oli tarkoitus hakea muut kaksi esinettä. Ensimmäinen nousi hyvin, mutta Flora sylkäisi sen varpailleni, MUR! Odottelin vähän aikaa, mutta eipä nostanut itse vaan piti nostattaa. Ja se toinen esine meni sitten vääntämiseksi, Flora jolkotteli ympäri ämpäri ja noin 28 kertaa esineen vierestä... näimme esineen ja näimme miten koira nuuski ja pyöri sen ympärillä kerta toisensa jälkeen, mutta ei sitten syystä tai toisesta sitä ottanut, vaikka esine oli ihan normaali eikä edes ällöttävä. On muuten melkoisen turhauttavaa seurattavaa moinen toiminta :D Yritin etäohjailla Flora ja osoittelin että TONNE, mutta aina se hölkötteli esineen vierestä ja lähti väärään suuntaan. Vihdoin viimein sitten tarkensi ja tarkensi ja tarkensi ja otti esineen. Kehuin tietysti heti, ja pakitin luovutuksessa muutaman askelen, jotta Flora tulisi pudottamatta loppuun asti, kuten tulikin.

KL oli tallannut Floralle jäljen numero 18, sellainen ykkösluokan setti. Jälkikeli oli erinomainen, täysin tyyni ja sateinen – niin kostea, että kuutoskeppiin oli imeytynyt kiinni viisi etanaa. Jana oli taas luokattoman huono, Flora lähti vinoon ennen liinan loppumista. En päästänyt, vaan kelasin takaisin kun ei itse korjannut. Uusi lähetys, nyt eteni paremmin. Pidin liinasta liian höllästi kiinni, jottei sen loppuessa tulisi nykäisyä, ja se lipsahtikin kädestäni, joten Flora pääsi vapaana janan loppuun. Se ylitti jäljen ja meinasin jo vetää herneet palkoineen päivineen kuonooni kun ei vieras jälki kelpaa, mutta onneksi Flora kaarsi takakautta jäljelle ja lähti hyvin etenemään. Kävelin perään toivoen parasta ja näin ensimmäisen kepin merkin. Onneksi Florakin bongasi kepin ja pysähtyi ilmaisemaan sitä. Kepiltä lähdettiin paremmassa järjestyksessä eli hallittu lähetys ja liina lyhyelle. Vähän humputtelumeininkiä oli taas ilmassa, joten pidin liinan aika tiukalla enkä päästänyt Floraa etenemään kuono ylhäällä. Jäljestys parani taas koko ajan loppua kohden, ja suureksi ilokseni Flora veti kolme neljästä kulmasta ERINOMAISESTI! Yhdessä se eksyi, mutta etsi laajalla lenkillä jäljen uudestaan, hyvin ratkaisi eikä jäänyt kyselemään. Kaikki kepit nousivat hyvin kun kerran jäljellä pysyttiin. Tosin kuutosta en lykännyt taskuuni, koska siihen todellakin oli kiinnittynyt viisi etanaa. Tosi hyvä jälki! Janatreeniä kyllä tarvitaan...