Torstaina oli taas raahauduttava Floran kanssa kentälle. En kyllä ihan hetkeen ilmoita mitään koiraa mihinkään... paitsi Vekaa agiin, se on sujunut – montaa hyvää rataa tehty ja nolla menetetty vain jollain pikkuvirheellä. Ei ole edes mikään stressi haalia nopeasti nollia, kolmosissa on sitten kuitenkin ihan kamalaa. Jos tämän vuoden aikana saisi Vekan tokoonkin vielä. Flora ei kyllä kisaa enää tänä vuonna yhtään missään, ellei sitten jotain ihmettä tapahdu niin että se kannattaisi ilmoittaa pk-rotumestiksiin.

Liikkeestä seisominen. Tämä liike on kuin yrittäisi tasapainottaa kananmunaa kärjelleen pystyyn. Minä hetkenä hyvänsä kierii tai lierii johonkin suuntaan. Flora seisoi, istui, seisoi, tepasteli perässä, seisoi, jatkoi seuraamista, seisoi, kääntyili, seisoi, käveli mukaan jne. No oli siinä kyllä aika monta seisomistakin :)

Luoksetulossa tötsät kymmenen metrin välein. Hyvin sivulle. Seuraavalla stoppi, tepasteli niin pitkälle, että ei voinut hyväksyä. Uudestaan. Nyt hyvä stoppi, kehuin ja annoin makkaraa. Seuraavalla luoksetulo kokonaan, pelkät kehut, kutsu mukaan ja lelupalkka tästä siirtymästä. 

Noudot hyviä, äänettömiä! Heitin jopa sen kymmenen metriä. Palautukset ikävän löysiä, mutta en uskalla aloittaa mitään vauhtinoutohässäköitä kokeen alla kun sitten on vaan luovutukset pilalla. Sitten tuli pientä säätöä – muutama makkaranpala perusasennosta niin Flora alkaa pomppia siihen itsekseen. Jätin sitten vaan palkkaamatta ja vähän ihmettelin Floralle, miten nyt tälleen voi sivulle pomppia ilman lupaa. On kyllä melkoista nuorallatanssia tämän koiran palkkaaminen, ei saa olla yhtään liian vähän tai liikaa tai väärässä kohdassa tai heti lähtee jostain rönsyilemään.

Kaukoille jäi taas vain muutama nami, ihan kiva ettei tarvi niitä hinkata... muutama vaihto vain, pitkin välein; laskin aina viiteen ennen kuin menin antamaan namin tai käskin vaihdon. Hyvin teki. Viimeiseksi perusasentoon, kehut ja sitten lelupalkka ikään kuin siirtymässä seuraavaan liikkeeseen, vaikkei tehtykään enempää. Yritin muissakin väleissä muistaa lelupalkan siirtymässä. On vaan niin helppoa lipsahtaa palkkaamaan aina ne samat kohdat ja luulla, että loppu hoituu itsestään. No, joillakin se hoituukin, mutta ei tässä tapauksessa.