Aamulla puoli kahdeksalta ylös, koirat ulos ja kohti Mänttää. Mutta ilman koiria! Päivä meni Mäntän näyttelyssä kehäsihteerinä. Sitten kotiin, koirat ulos, koirat kotiin, takametsään janatreenin tallaus, Flora mukaan ja janojen ajo, kotiin vaihtamaan koiraa, Vekan kanssa Vehoniemeen viestiryhmän treeneihin, kaupan kautta kotiin ja saunaan, HUH. Vielä pitäisi koirat iltalenkittää...

Floran jälki numero 17 koostui kuudesta janasta. Oli hoppu, joten ne saivat vanheta vain puoli tuntia. Kaikkien pituus oli sellainen +/- 10 metriä, ja kaikista lähti vain parikymmentä metriä jälkeä, joka päättyi keppiin. Yritin katsoa mahdollisimman kivat ja tasaiset varvikot, joissa olisi helppo edetä suoraan tarpeeksi pitkälle. Ensimmäinen jana olikin tosi hyvä, samoin toinen. Kolmannella taisi tulla joku vinkura, en päästänyt vinoon, joten Flora korjasi suoraan, neljännellä samaan tyyliin. Viidennen ryssimme molemmat. Flora ei millään tahtonut edetä tarpeeksi pitkälle suoraan vaan yritti vinoon kummallekin puolelle, en päästänyt. Jouduin lähettämäänkin uusiksi ennen kuin Flora eteni riittävän pitkälle suoraan. Kun se sitten nosti jäljen, päästin kymmenen metriä ja kutsuin takaisin, väärä suunta. Flora tuli pois ja lähti epävarmasti etenemään toiseen suuntaan. Sainkin hetken perästä kääntää sen taas, koska muistin jäljen kulkusuunnan väärin... nooh, näitä jälkiharrastuksessa joskus sattuu eikä koira niistä rikki mene. Flora lähti reippaasti oikeaan suuntaan. Kuudes jana oli taas tosi hyvä. Kaikki jäljennostot olivat hyviä ja varmoja, samoin jäljestykset kepeille olivat ok. Ajatus tuntui nyt jo paremmin olevan eteenpäin liikkumisessa, vaikka ei ihan riittävän pitkälle aina heti päästy. Lisää tätä!

Veka veti taas tosi hyvät viestitreenit. Pikemminkin erinomaiset! Paikka ja matkat olivat samat kuin viimeksi. Seurautin lähetykseen, sitten 20 sekuntia ja aika, VIE! Veka on aivan syttynyt viestiin. Kiskoi kuin hinaaja lähtöön, hädin tuskin malttoi seurata, seisoi odotuksen hipihiljaa kuono ja korvat taivalta kohti, ponkaisi heti käskyllä vauhdikkaasti matkaan ja juoksi kaikki matkat ilman mitään huomauttamista. Ei se olisi paremmin voinut mennä. Kahdella ensimmäisellä lähetyksellä kuiskasin odotuksessa "missä J, mihin J jäi", mutta kolmannella en viritellyt yhtään, ja yhtä hyvin lähti. Samoin toisesta päästä lähti ilman mitään viritystä, ihan turhaa enää höpöttää mitään kun koira ei sitä tarvitse. Hieno Veka! Näinköhän sitä vielä jonakin päivänä kikkaillaan Vekan kanssa viestikokeessa.