Vedettiin Vekan kanssa kolme starttia Nokian palveluskoiraharrastajien kisoissa. Vettä satoi ja kuraa oli ihan koko rahan edestä. Onneksi saatiin muutakin kuin kuraa, nimittäin kolme ruusuketta, suklaalevyä, siansaparopussia ja palkintoriipusta sekä lahjakortti :)

Ensimmäisenä hyppyrata. Ei vaikuttanut pahalta, paitsi keppien jälkeen U-käännös kahdella hypyllä. Sommittelin tähän erilaisia tekniikoita, mutta päädyin sitten valssiin esteiden takana, koska sillä pääsi jatkoa varten oikealle puolelle seuraavaa estettä. Radalla sain ilokseni myös toteutettua tämän valssin niin kuin piti. Muutama kaarros vähän venahti, muuten ei tullut ihmeempää säätöä. Ihanneaika 49 ja meidän aikamme 35,86. Aikaa ei turhaan palanut mihinkään. Harmillisesti kuitenkin Veka tiputti riman okserilla, joten tästä viitonen ja sijoituksena 3/13.

Toinen rata oli agirata, ja tälläkin tiputimme riman okserilla ja tulimme kolmansiksi, koiria 14. Ihanneaika oli 54 ja meidän aikamme 45,18, johon olin tosi tyytyväinen. Emme olekaan ihan megahitaita. Veka kompuroi okserilla taas sen näköisenä, että toinen rima tuli sille aivan yllätyksenä hypyn päällä. Okseria on kyllä hypätty, mutta onkohan koskaan ollut keskellä pidempää rataa. Muuta en radasta muista... ei kai ollut mitään erikoisempaa. Tai pujottelussa tuli hauska kohta kun kannustin Vekaa höpöttämällä kuten treeneissä, ja koira alkoi haukkua että nyt lärvi umpeen kun meikä pujottelee. Pidin sitten suuni kiinni. Vekahan ei koskaan hauku radalla.

Kolmas startti oli itselleni liikaa, Veka kyllä jaksoi vielä tehdä. Rata oli ohjauksellisesti edellisiä haasteellisempi enkä jaksanut enää yhtään keskittyä, rataantutustumisessa oli epävarma olo ja radalle lähtiessä pakka hajosi. Kahdessa hyppyhässäkässä Veka pyöri ympärilläni, jostain napsahti kieltovitonen ja sen päälle ylimääräisestä pyörimisestä 1,83 sekuntia yliaikaa. Tulimme tällä kohelluksella kuitenkin toiselle sijalle, koiria 13, eli ei se ollut helppo muillekaan. Ihan ohjattavissa se olisi kyllä ollut, JOS olisi ollut ajoissa ohjaamassa. Ensimmäinen ongelmakohta oli rinnakkain kolme hyppyä, jotka piti hypätä S:n muodossa. Toinen oli U-käännös kahdella hypyllä, joille olisi pitänyt ehtiä koiran ollessa lähes suorassa putkessa. Olin hidas ja huidoin sitten mihin sattuu, Vekalla ei oillut mitään mahdollisuutta tehdä oikein.

Tuli tosi hyvä mieli näistä kisoista, hyvin me vedettiin viimeaikaiset onnettomat treenimäärät huomioiden :) Mutta ei ihan helposti enää kolmea starttia samaan päivään.

Kisoissa meni pitkään, enkä illalla vaan enää jaksanut raahautua Floran kanssa kentälle vääntämään tottista. Jaksoin kuitenkin jotenkuten kipaista sille janoja lähimetsään ja vanhettaa niitä kolme varttia. Eli jälki numero 16, neljä janaa. Ensimmäinen alle kymmenen metriä, Flora lähti ensin heti aivan sivuun, otin takaisin ja uusiksi, nyt lähti tosi hyvin suoraan, oikaisi vähän jäljelle ja lähti hyvin etenemään oikeaan suuntaan. Muutama kymmenen metriä ja keppi. Toinen jana noin kymmenen metriä, tässäkin Flora lähti hienosti ihan suoraan ja nosti jäljen. Taas parikymmentä metriä ja keppi. Kolmas jana oli taas noin kymmenen metriä, ja se oli hankala. Flora lähti useita kertoja vinoon, en päästänyt vaan otin sen takaisin ja lähetin uudestaan, osoitin sen suoraan ja sanoin että nyt lähdet suoraan. Eteni sitten lopuksi tarpeeksi, oikaisi taas vähän jäljelle. Taas muutaman kymmenen metriä ja keppi. Neljäs jana oli noin reilut kymmenen metriä ja meni samaan tyyliin kuin edellinen, Flora ei meinannut edetä tarpeeksi pitkälle suoraan, kelasin sitä takaisin ja sanoin ettei tämä käy vaan mennään suoraan eteenpäin. Muutaman lähetyksen jälkeen eteni riittävästi ja nappasi jäljen. Tästä lähti joku sadan metrin pätkä, kolme keppiä, hyvä jäljestys. Eli janoja tehdään lisää...