Olemme molemmat sitä mieltä, että hyppynouto on hanurista. Periaatteesta en koskaan purnaa säännöistä tai tuomaroinneista. Mutta hanurista se silti on.

No ensin kyllä otettiin pieni seuraamispätkä, hienosti ja motskupalkka viimeisestä perusasennosta. Sitten liikkeestä istuminen, hienosti ja motskupalkka kymmenen askelen päässä. Sitten liikkeestä maahan ja luoksetulo, hienosti ja motskupalkka eteen istumisesta.

Sitten hyppelöön... okei, positiivista oli toki se, että Flora ei kiertänyt menohyppyjä. Kamalaa katsottavaahan se toki on, mutta yli meni. Takaisin tulo oli kuitenkin tosi nihkeä. Kun se kapulan luovutus nyt kuitenkin on aika oleellinen juttu, en nimittäin halua hakea sitä itse. Flora heittäytyi veltoksi nuudeliksi, en ymmärrä miksi, koska tämän pitäisi olla helppoa ja jopa kehuin sitä kapulan tuomisesta suoraan. Meni siis vääntämiseksi taasen ja aika monen hypyn jälkeen mentiin vähäksi aikaa istuskelemaan A-esteen varjoon tuumaustauolle. Lämmintä oli yli 20 astetta ja aurinkoi paahtoi, Flora makoili läähättämässä pitkän tovin, mutta kyllästyi sitten makoiluun, nousi ylös ja tuli tökkimään kuonollaan että tehään ny jotain. Treeniliivin taskusta löytyikin kaikeksi onneksi pihvitikku, palastelin sen ja otettiin pihvitikun verran pelkkiä noudon palautuksia siten, että jätin koiran odottamaan, pudotin kapulan maahan ja menin itse esteen toiselle puolelle. Tästä NOUDA ja edessä luovutuksesta namia. Kas kummaa kun ei ollut mitään ongelmaa tuoda kapulaa nätisti heti käskyllä eikä oltu yhtään piimävillasukkia. Mikä ihmeitätekevä pihvitikku se oli!

Siitä eteenlähetykseen, olin vienyt eteenmenomotskun valmiiksi. Flora lähti vähän tahmeasti, juoksi parikymmentä metriä ja meni itse maahan... eikun ETEEN. Nousi, juoksi vielä kymmenen metriä ja kävi taas maahan. Eikun ETEEN. Nousi ja juoksi sitten vielä sen verran, että bongasi motskun ja nosti heti kiitolaukan lelulle asti. No oli kyllä koira aika poikki tässä vaiheessa ja varmaan siksi ei juossut. Pysyihän sitten kyllä paikkamakuussa ilman mitään ongelmaa, lymyilin kolme minuuttia A-esteen takana. Vielä jaksoi kyllä retuuttaa motskua paikkamakuun jälkeen.

Vekakin pääsi kentälle, kiskoi sinne kuin hinaaja ja hyppi ja hampsi taas kun ei heti saanut palloa. Panin koiran kuitenkin heti tekemään töitä pallonsa eteen. Jätin Vekan istumaan kapula suussa, juoksin 50 metrin päähän, käännyin ja kiljaisin noutokäskyn. Lähti ja tuli muuten muuten aika lujaa! Näitä tehtiin muutama. Ja heiteltiin palloa tietysti. Loppuun eteenmeno kentän päätyyn jätetylle pehmojalkapallolle ja kiitos hei.