Birdcage-elokuvassa on kohtaus, jossa Armand (Robin Williams) yrittää opettaa Albertia (Nathan Lane) levittämään sinappia paahtoleivälle äijämäisesti. Albert seivästää paahtoleivän veitsellä ja kiljaisee, mihin Armand sanoo:

"So what? The important thing to remember is not to go to pieces when that happens. You have to react like a man, calmly. You have to say to yourself: Albert, you pierced the toast, so what? It's not the end of your life."

Samaa asennetta pitäisi hakea koirankoulutusmokiin. So what, jos koira seisoo väärässä paikassa, liikkeestä istumisia saa aina lisää, ei saa hermostua.

Tänään kylläkin treenit sujuivat myönteisissä merkeissä. Kävimme pitkästä aikaa, itse asiassa ensimmäistä kertaa tänä vuonna, seuran ohjatuissa pk-tottiksissa. Tottisten lukujärjestyksen mukaan teemana olivat ilmoittautuminen, koirien tarkastus, kontakti ja seuraaminen. Veka ilmoittautui belgin ja juoksuisen holskunartun kanssa, hieman välillä kuono kävi juoksutuoksujen suuntaan, mutta takapuoli ei noussut maasta. Tarkastuksessa istui, ilmoittautuminen ok. Jakelin nameja taskusta aina välillä. Belgi meni tekemään liikkeitään, Veka meni paikkamakuuseen. Menin 20 askelen päähän ja kävin kolme kertaa palkkailemassa namein. Veka makoili nätisti, jossain vaiheessa saattoi hetken ihan pientä vinkua kuulua. Koiran luo palatessani palkkasin vielä namilla maahan, sitten ylös, jes ja pallo. Heittelin palloa hetken, sitten esiteltiin seuraamista kouluttajalle. Varoitin, että se on ihan kauheaa. Se ei kuitenkaan yllättäen ollut. Se oli vain aika tiivistä, sellaista pk-tiivistä, josta tulee tokossa sanomista. Mutta ei siis tänään nojannut kuin työmies lapioon. Eli se painaminen on koetilannejuttu, kun koira käy vähän kuumana. Edistäminen taas, no, oltiin samaa mieltä siitä, että antaa olla. Kontakti on loistava ja koira tekee mielellään, ei niin yhtään kiinnostaa alkaa vääntää jostain kymmenestä sentistä. Palkkailin pallolla, Vekalla oli kivaa.

Florakin istui tarkastuksessa, mutta ilmoittautuminen ok. Pysyi toki tiukasti taskulla, josta jakelin nameja aina kun istui nätisti hiljaa sivulla. Seuraaminen oli hyvää. Hyppyesteen lähellä kontaktin tippuminen, piti vilkaista estettä. Käännökseni olivat taas aika ahterista, varsinkin täyskäännös. PJ ohjeisti kääntymään täykkärinkin hidastamatta nopeutta, ettei koira ehdi tehdä omia kuvioita. Floranhan pitäisi tehdä saksalainen täyskäännös, mutta kun hidastelen, se usein jää sivulle kikkailemaan eikä lähde kiertämään. Eli vauhtia vaan. Olin jo viemässä Floraa pois, mutta se roikkui hihnassa niin, että vein sen vielä muistelemaan A-estettä. Heitin motskun matalan A:n yli, Flora kiersi mennessä, mutta kiipesi tullessa. Otettiin vielä pari kertaa kiertämättä. Sitten jyrkkä A, edelleen höntsäiltiin motskulla. Flora kiipeili A:ta muutaman kerran, kerran nousi huonosti ja joutui oikein tosissaan pungertamaan päästäkseen harjalle, mutta ei se mitään.