Torstaina Flora jäljesteli taas. Vekan kanssa en uskalla tehdä mitään. Se lenkkeilee normaalisti eikä jalassa mitään vikaa ole, mutta kun on taas kokeet tulossa niin varmuuden vuoksi parannellaan anturaa kotona eikä rymytä kentällä. Jälki numero 7: noin 300 m, kuusi purkkia, ei kulmia, ei janaa, ikää tunti. Menin erittäin tasaiseen ja kivaan sammaleiseen metsään, teemana siis taas jäljellä pysyminen. Käveltiin kotoa jäljelle puolisen kilometriä, tylsää, viimeisen purkin jälkeen vain kehut ja käveltiin toiset puoli kilsaa kotiin, tylsää. Hain siis taas sitä ajatusta, että vouhotus pois eli virettä alas. Flora kiskoi kyllä innoissaan koko matkan jäljelle ja tiellä skannasi toiveikkaasti pientareita.

Käveltiin jäljen alkuun ja lähdettiin liikkeelle. Ja kävi sitten heti alkuun niinkin kuten aina käy kun merkkaan jäljen muka niin huolellisesti, että tiedän koko ajan, missä se menee... eli en päästänyt koiraa jatkamaan jälkeä, se pyöri hetken etsimässä ja itse tajusin sillä aikaa että oho. Flora jatkoi sitten pari kertaa ympäri pyörähdeltyään oikeaan suuntaan, onhan näitä ollut ennenkin eikä se niistä onneksi masennu. Jäljellä oli TOSI hyviä pätkiä! Oikein kaunista ja maltillista kuono maassa jäljellä kulkemista. Mutta välillä sitten taas ei. Yhden purkin Flora jätti, kulki sen verran jäljen vieressä, että käveli sen ohi – maasto oli avointa ja kohtalainen sivutuuli painoi hajua. Koppasin itse purkin mukaan (ja tyhjensin sen kotona Vekan iltaruoan päälle). Jäljen loppupäässä sitten Flora vain lähti kävelemään jäljeltä pois, menin muutaman metrin perässä ja havaitsin jälkimerkit aivan toisessa suunnassa. Pysähdyin, Flora huomasi sen, kääntyi ja lähti pyörimään ympäriinsä jälkeä etsien – meni sitten sinne, minne minä toiveikkaasti katselin ja jatkoi jälkeä. Huoh, näitä juurikin ei saisi tulla, että koira katsoo minusta, minne mennään ja minäpä sitten jäljestän merkkejä pitkin. Teen nyt kuitenkin tätä sarjaa vielä kaksi jälkeä, sitten sunnuntaina mennään metsäjälkikoulutukseen ja saadaan sieltä toivottavasti jatkoon neuvoja. Se nyt kuitenkin tuntuu toimivalta, että en anna liinaa vaan pysyn lähellä ja pidän liinan tukevalla tuntumalla, vehkotusta on aika paljon vähemmän.

Viimeksi kissanruoka oli loppu, joten panin purkkeihin Floran iltaruoasta raakaa hevosenlihaa. Tänään oli taas Whiskasia, ja kyllä niin paljon nopeammin imuroitiin purkit tyhjiksi. On se kissanruoka vaan ihmeainetta.