Tänään käytiin Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä kokeilemassa onnea tuomari Paula Heikkinen-Lehkosella. Vekaa onnistikin, se sai arvosanaksi erittäin hyvän! Floran osalta tavoitetta ei saavutettu, se sai tyytyä tyydyttävään. Molemmat ovat normaalipainoisia, mutta tuomarin ihanne oli hoikka, joten painosta tuli noottia. Voisivat ne kyllä hoikempia mielellään ollakin.


Vekaa kiinnosti esiintyminen kuin kilo kivä. Se piti hännän alhaalla ja korvat takana, joten niiden pystyys ei päässyt oikeuksiinsa, vaikka tuomari nypelsi korvanpäitä erikseen. Veka oli kilpailuluokan kakkonen, avoimen luokan uroksia oli vain kaksi. Vekan arvostelu:

Voimakas, maskuliininen uros. Hieman raskas kokonaisuus, koska koira on turhan tukevassa kunnossa. Erittäin kaunis, pitkä, kapea, suoralinjainen pää. Korvat saisivat taittua selvemmin. Vankka luusto. Hyvät raajojen kulmaukset. Rintakehä jo tarpeettoman syvä ja vatsaviiva saisi kohota selvemmin. Yhdensuuntaiset liikkeet. Hieman jyrkkä lantio. Vahva hyvälaatuinen karva, puhtaat värit. Varma rauhallinen käytös. Hoikistuminen voisi olla eduksi.

Flora esiintyi ihan nätisti ja piti korvat höristettyinä... Floran arvostelu:

Tiivis, tanakkarunkoinen narttu hieman pulleassa kunnossa. Hieman lyhytrunkoinen. Niukat raajojen kulmaukset. Hyvä luusto. Suoralinjainen pää, mutta kuono voisi olla täyteläisempi. Toinen korva pysyy koko ajan pystyssä, toinen taittuu kärjestään hieman. Syvä ja tilava rintakehä. Erittäin laajat valkoiset merkit, sininen väri on liian valkoista, niin että yleisvaikutelma on pikemminkin harlekiini kuin blue merle.

Vekaa ei näyttelyillä kiusata enempää, Floran kanssa käydään kyllä vielä kokeilemassa, josko H irtoaisi jostain.