Keskiviikkona talkoilin henkilöryhmäläisenä PKY:n hakukokeessa enkä ehtinyt koirien kanssa kuin ihan nopeasti häsätä jotain pihassa (joo, tosi fiksua). Veka tutustui hyppynoutoon, vähän oli vaikeaa ymmärtää tätä ja hypätä puolen metrin estettä kapula suussa, mutta onnistuihan se sitten. Lihapullapalkalla Veka veti "oih, en voi" -korttia, mutta kun latasin kovat piippuun eli pehmojalkapallon peliin niin johan pomppasivat korvat pystyyn ja alkoi hyppynouto kiinnostaa. Florakin teki jotain, kaukot ja hyppynoutoa; syötiin lihapullaa esteen edessä ja yritettiin hakea kapulaa hiljaa.

Kokeessa sain seurata viiden koiran tottikset ja arvostelut. Mielen valtasikin pk-inspiraatio. Vaihdoin koiraa lauantain tokokokeeseen: Veka saa lähteä kokeilemaan, koska Floran kisajumitusta on aivan turha käydä vielä vahvistamassa, ja treenaamalla sitä ei parissa päivässä ratkaista. Himoitsin Floralle ykköstä, jotta olisin saanut kesäkuun lopun rotumestiksiin Floran voittajaan ja Vekan avoimeen. Voittajan liikkeiden osalta vain kaukojen kanssa olisi tullut hieman hoppu. Mutta... sweat more in training, bleed less in battle. (Sanon aina niin, mutta teen toisin ja himoitsen tuloksia.) Järkevin ratkaisu on hakea Vekalle viimeistä avoimen ykköstä nyt ja Floralle yhtä avoimen ykköstä mestiksistä, jotta Floran kisa-angstia ehditään hoitaa kesäkuun loppuun asti, ja ottaa voittaja ensi talven projektiksi maastokauden päättyessä.

Näin ollen lähdimme tänään pk-kentälle. Veka ensin. Panin sen paikkamakuuseen siksi aikaa kun kasasin pk-esteen. Sitten luoksetuloa. Voi että tämä on kokonaisuutena vaikea liike. Veka kylläkin lähti hyvin, huusin tarpeeksi lujaa. Mutta eteentulo aivan vimpulassa. Pudottelin suusta lihapullapaloja, mutta Veka ei saanut koppeja, joten idea vähän vesittyi siinä. Kun pehmojalkapallo oli selkäni takana, Veka kiersi suoraan sinne... nooh, saahan sen treeniliivin selkätaskuunkin tungettua, jos täytyy. Stoppeja myös, pallopalkka kun Veka pysähtyi, vanui kyllä taas siihen rajoille, olisiko kokeessa stoppi lainkaan. Seuraavaksi katseltiin noutoa, hetsasin vähän kapulalla ennen heittoa ja vauhtipalkkasin pallolla kun Veka lähti laukalla palauttamaan. Lopuksi loikittiin hyppyestettä, jonka olin säätänyt 80 senttiin. Urheilu-Vekalle 80 senttiä oli aivan piece of cake, epäröimättä ja hyvällä tekniikalla mentiin. Toki rakennekin auttaa kun on pitkärunkoinen ja hyvin kulmautunut.

Floran toin kentälle hihnassa motskut jemmassa taskuissa, vaihdoin ketjupannan kaulaan, otin perusasennon, nyökkäilin mielikuvitustuomarille ja lähdin suorittamaan ensimmäistä liikettä eli vapaana seuraaminen, olkaa hyvä. Tämä olevinaan kisamainen aloitus ei nyt millään tavalla latistanut Floran mielialaa, vaan se suoritti AIVAN MIELETTÖMÄN HIENON pitkän suoran! 50 askelta niin kontaktissa, niin oikealla paikalla, niin skarppina :) Täyskäännös, pysähdys, kehut, jes! ja motsku esiin. Riehuttiin tässä vähän aikaa, Flora purrasi ja pyöritti patukkaa niin että ketjupanta lenteli kilisten sen kaulasta pois. Sitten käskin irti, pudotin motskun maahan ja epäseuraamiskäskyllä "tule" mentiin aloituspaikalle. Flora hyöri ja pyöri ja yritti tarjoilla perusasentoa väärinpäin oikean jalan viereen. Eipä tarvinnut siis eteenlähetystä viritellä! Lähtöpaikalla perusasennossa kyllä metelöi taas niin että... seisoin ja odotin hiljaa, kunnes vinkupiip loppui, sitten kevyesti keuliva valmisteleva osuus ja ETEEN! Sinne singahti kuin pieni pilkullinen ohjus. Taas päästiin riehumaan.

Sitten liikkeestä maahanmeno. Aivan täydellinen valmisteleva osuus ja käskyllä Flora putosi suorilta maahan. 30 askelta ja TÄNNE! Upea vauhti, hieno eteentulo, lihapullaa eteen ja jes! Motsku sai taas kyytiä. Sitten irti, taas motsku maahan ja toinen eteenlähetys samaan tyyliin kuin äsken. Ja taas riehuttiin. Viimeiseksi vielä sitä saakelin hyppyä. Nyt hypeltiin 80 senttiä vapaamuotoisesti motskujen perässä, Flora kyllä hyppäsi, mutta aivan kamalalla tekniikalla eli epäröi esteen edessä ja hyppäsi käytännössä paikaltaan. Se näyttää ilmassa yhtä neliömäiseltä kuin maassa. Este heilui uhkaavasti. Muutaman vapaahypyn jälkeen hyppynouto, hyppäsi kyllä mennen tullen, joten ei onneksi tarvinnut uusia. Loppuleikit ja paikkamakuuta sen aikaa kun kasasin kamat. Hyvät treenit, parempi mieli :) Ja Florakin oli niin liekeissä ja niin onnellinen pk:sta :)