Floralle jälki numero 8, noin 300 m, ikää tunti, kuusi purkkia, ei keppejä eikä kulmia. Janastakaan nyt ei varsinaisesti voi puhua, lähetin vain parin metrin päästä jäljelle. Flora lähti tosi rauhallisesti, silitin taas kylkeä ja odotin sitä hetkeä, jolloin koiralla on suu kiinni ja katse kiinnittynyt jäljelle päin, nyt ei oikeastaan tarvinnut odottaa edes. Siitä sitten lähdettiin jäljestämään, Flora eteni hyvin nenä maassa. Olin lätkinyt merkkejä puolet vähemmän, että katsoisin enemmän koiraa kuin merkkejä. Kävelin jälkeä tehdessä samalla tavalla kuin eilen eli vähän tavallista lyhyemmin askelin, mutta en enää töpöttämällä. Purkit löytyivät hyvin eikä tullut hukkia (kun ei ollut niitä kulmia...). Jälki oli aika hyvä kokonaisuus. Oli taas todella kauniita pätkiä, sitten oli tarkistelupyörähdyksiä, ne ovat toki metsäjäljellä ok. Mutta sitten oli taas sitä pää ylhäällä jäljen suuntaan kävelemistä, enkä vieläkään osaa näissä heti pysähtyä vaan jatkan vain jäljen suuntaan kävelemistä itsekin, ja koira katsoo, mihin menen. On tiedossa, että Flora alkaa helposti hutiloida, jos jälki on liian helppo, pitäisikö sille vain tehdä haastetta lisää? Huomasin, että se jäljesti tarkemmin jäljen kulkiessa kuolleen, lakoontuneen heinikkoalueen poikki, ja kun tultiin taas metsän puolelle paksun, pehmeän sammalen päälle niin johan nokka nousi astetta korkeammalle. Jouduin rämpimään parissa kohdassa inhottavien oksakasojen yli, mutta niissähän ei ole jäljen kannalta mitään haastetta. 

Veka nuoli anturaansa metsälenkin jälkeen, en vieläkään uskalla tehdä sen kanssa mitään. Veka on ollut pahoillaan olevan näköinen kun häivyn Floran kanssa mettälle, mutta ei voi nyt mitään sen rupisen anturan kanssa, se ottaa niin helpolla kiinni johonkin ja repeää taas, sitten ollaan saikulla ties kuinka kauan.

Näyttely on ensi viikolla, tänään tulivat numerolaput. Pesin koirat jo tänään – piti tehdä se lähempänä näyttelyä, mutta kuinka ollakaan tänään lenkin varrelta löytyi aivan ihana hirvenkakkakasa. Ja Florahan käy hinkkaamassa itseään aina myös Vekaan, joten sekin oli kakkainen.