MEO-treenit. Mikään Ei Onnistu. Aamukin alkoi sillä, että Veka katosi aamulenkiltä peurajahtiin. Flora johdatti minut paikkaan, josta oli itse kääntynyt takaisin, kuten se aina tekee kun näin käy. Kiipesin kiven päälle huutelemaan Vekaa, Flora kiipesi viereisen kiven päälle haukkumaan. Sitten kävelimme kotiin, koska Vekaa on ihan turha kierrellä metsässä etsiskelemässä, kotoa se aina on löytynyt. Tulin kotiin, kerroin, miksi on vain yksi koira mukana, ja aloin keittää kahvia, mutta en ehtinyt edes ladata kahvinkeitintä ennen kuin näin ikkunan takana terassilla suuren mustavalkoisen metsästäjän. Veka oli läpimärkä ja makasi pitkän aikaa lattialla läähättämässä.

Aloitettiin Tallilla Vekan kanssa näyttelykoulutuksella. No se itse asiassa onnistui ihan kivasti! Veka ravasi vallan mainiosti ja osasi seisoa paikallaan. Vähän väisti tuomaria esittävää kouluttajaa, mutta ei edes pahasti. Toiveet näyttelyn suhteen tosin lässähtivät tuomarimuutokseen, odotan hyllyjä molemmille. Mutta sitten vaan toivotaan parempaa onnea seuraavalla kerralla! Näyttelyitähän on paljon ympäri vuoden. Ikävän kallista lystiä vain.

Kävelytin koirat, jätin Vekan autoon ja tulin Floran kanssa halliin. Rakensin liikkuvan hypyn sarjan, päähän pk-este 60 sentissä. Ja heti steppaus esteen edessä. Lyhensin etäisyyden seitsemästä kuuteen jalkaan, nyt hyvin. Tämä pari kertaa, sitten 70 senttiä pari kertaa myös hyvin. Sitten 80 senttiä ja tämä arpa ei voittanut tänään. Flora ei edes yrittänyt hypätä. Siirsin esteen pois hyppysarjan päästä, Flora tuijotti sitä ja piti rasittavaa hermokiljuntaa. Yritin odottaa, että se hiljenee, mutta se jatkui... ja jatkui... ja jatkui... en kestänyt vaan karjaisin koiran hiljaiseksi. Treenin aikana hypättiin 80, 90 ja 100 senttiä pari kertaa joka korkeus – kyllä Flora nämä korkeudet ylitti eikä kaatanutkaan estettä kuin kerran, mutta yrityksiä tarvittiin monen monta Floran kipittäessä esteen eteen ja pysähtyessä siihen, ja tietysti hirveä tsemppaaminen ja lelulla hetsaaminen ja yhdessä juokseminen... tästä on valovuosia siihen, että se Flora suorittaisi täyskorkean hyppynoudon yksinään pelkällä käskyllä. Siis ihan todella, todella pitkä matka ja hirveän suuri työ kun tilanne on nyt se, että koira alkaa kiljua nähdessään esteen – millä tätä paineistumista saadaan ikinä purettua? Lisäksi Flora hyppää aina aivan esteen edestä paikaltaan ponnistaen silloin kun edes hyppää, joten rasitus kropalle ja loukkaantumisriski ovat tosiasioita. Sen lisäksi monta kuukautta hinkatuista tekniikkaharjoituksista on ollut hyötyä täysin pyöreä nolla; tilanne oli vuosi sitten aivan sama kuin nyt. Tätä tilannetta voi kyllä jo sanoa epätoivoiseksi. On siis erittäin houkutteleva vaihtoehto opettaa Flora kiertämään koko este. En edes usko, että siitä tulisi ongelmaa A-noutoon tai matalaan hyppynoutoon tokoesteellä, koska ne ovat helppoja eikä Flora ole niitä koskaan yrittänyt kiertää.

SR ja Zini saapuivat paikalle, otimme kahden koiran ryhmäpaikkamakuun. Flora vingahteli ja lötkötti lonkallaan. Sitten piti ottaa vain muutamat luoksetulot ja päättää siihen. Eteentulot olivat taas tosi väljiä – kun on paljon tehty käsiavuin niin niistä on taas vaikea päästä eroon. Hinkattiin tätä hetken aikaa lähietäisyydeltä, mutta hermot alkoivat kiristyä ja koira kuormittua niin, ettei se tullut käskyllä enää mihinkään, joten vein sen autoon huilaamaan. Vaihdoin koiraa ja lepuutin hermojani viskomalla Vekalle palloa. Veka oli tänään tiimimme vahvin lenkki :) Otettiin vähän luoksetuloja: lähti hyvin, tuli hyvin eteen, stoppasi kelvollisesti, perusasennot ainakin sinne päin. Palkkasin nameilla eteen, sitten perusasennosta vapauttamisen jälkeen kehut ja pallo kehiin. Näin voi käyttää luoksetulossakin pallopalkkaa, liike on vain selkeästi tehtävä loppuun ja päätettävä kehuin ennen kuin heittää. Myös stopista voi palkata pallon heitolla, mutta ensin vapautus, kehut, omalta paikalta pois liikkuminen, sitten pallo.