Maanantai, Vekan agipäivä. Vedin Vekan ranteisiin siteet, jottei hiekkakenttä taas raapisi ranneanturoita verille. Paitsi etteivät siteet tahtoneet pysyä nivelen päällä kohdallaan, ne myös kuluivat treenin aikana puhki juuri siitä anturoiden kohdalta! Bonuksena näyttää vähän epäilyttävältä hyppyyttää koirat kintut siteissä, harmikseni apteekissa ei ollut turkin väriin sopivia valkoisia siteitä, jouduin ottamaan kirkkaansinistä...

Lämppänä noutokapulan ja pallon heittoa. Käskin "odota" ja viskelin provosoivasti isoin liikkein, Veka varastelikin antaumuksella. Pysäytin sen huikkaamalla nimeltä ja ihmettelin sille että mites nyt näin. Kun pysyi paikallaan heiton, jes! ja heitin pallon taaksepäin. Alkoihan se siis pysyä. Sitten noutokäskyllä kapulalle ja heitin pallon koiran yli heti sen lähdettyä. Myös pallo heti kapulan ottamisesta sekä pelkkiä luovutuksia siten, että pidin ällöttävän kuolaista ja hiekkaista palloa leuan alla ja pudotin siitä irrotuksen jälkeen. Aika nihkeä on Vekan nouto, kyllä tätä pitäisi pk-tottista varten työstää.

Agiradalla olin niin huono, että hävetti. Rata ei ollut mikään ihmeellinen, mutta sen verran pyöritystä, että ei VOINUT muistaa... jos yksi hyppy onnistui, jäin ihastelemaan sitä kun olisi jo pitänyt juosta hippulat vinkuen seuraavalle. Mutta ei. Ja mihin suuntaan? Vekakaan ei ollut ihan parhaimmillaan, tuntui hiukan hitaalta ja ryssi kolme kertaa itsensä keppien aloitukseen väärältä puolelta, vaikka ihan hyvin osaa ja tekee aina oikein. Paitsi tänään. Kuulemma käteni oli liian korkealla, joten Veka luki sen keppien takaakierroksi?! Onneksi sentään jotain kuvioita saatiin onnistumaankin kun vain pidin kädet kurissa ja rintamasuunnan oikein päin. Niin ja ajoissakin voisi olla eikä jäädä odottelemaan ja varmistelemaan, koska silloin Veka jää vuorostaan odottelemaan minua emmekä ole ole nopea koirakko edes nopeimmillamme...

Flora jäi tänään kotiin eikä päässyt tekemään mitään. Illalla se kyllä pyöri sen näköisenä että missä treenit, missä!? Mutta pidin sille kuitenkin lepopäivän. Sain sille myös jälkikoepaikan PKY:n kokeeseen kahden viikon päähän. Ei sieltä tulosta tule kuitenkaan, mutta jotenkin tuntuu, että pitää sitä kai käydä taas yrittämässä. Tottis menisi läpi, JOS Flora tekisi tottista. Seuraaminen voi olla ihan mistä vaan kotoisin koiran fiiliksestä riippuen. Istumisen se mitä todennäköisimmin istuu kuitenkin, sitä tuskin saamme ryssittyä, vaikka koira olisikin jumissa. Liikkeestä maahanmeno on onnistunut aina, samoin luoksetulo, jossa vire taas kuitenkin nousee, samoin kuin noudoissa, joista kahdessa ei pitäisi olla muuta ongelmaa kuin lähtömölähdys. Hyppynouto on tietysti iso kysymysmerkki. Eteenlähetys on taas vauhtiliike, jossa ei kuitenkaan jumiteta. Paikkamakuussa ei pitäisi kummempaa olla. Ampumista ei ole päästy treenaamaan kuin sen kerran tänä keväänä eikä ilmeisesti päästäkään, mutta siinä ei ole ennenkään kuin korvaa lotkautettu. Siihen tottis taas voi kaatua, että Flora saa koeangstin ja heittäytyy nuudeliksi, mutta sitten se heittäytyy nuudeliksi ja sille ei enää siinä vaiheessa voi mitään. Maastossa sitten voikin tapahtua mitä vain, siitä on turha stressata...