Sunnuntaina Flora veti samantyylisen jälki- & tottissetin kuin lauantaina. Tallasin janat ja lähdettiin kentälle. Kentällä seuraamiskaavion pitkä suora sinne ja takaisin temponvaihdoksineen. Aivan älyttömän hienoa seuraamista taas! Täyskäännöksessä pudotin ison motskun (eteenlähetysmotsku, se on iso ja siinä on isot keltaiset lenkit, joten se näkyy edes johonkin asti), ei käynyt ihan sulavasti, joten tässä askelet hetken sekaisin, mutta sitten päästiin rytmiin takaisin. Lähtöpaikalla vain kehut, Flora jäi istumaan taas sen näköisenä että jos tää on tätä niin meikää ei nappaa sitten tehdä enempää. Ei, tästä en tykkää yhtään! Missä välissä sille on päässyt niin tiukaan iskostumaan se käsitys, että palkka jokaisen liikkeen lopuksi tai päivä on pilalla?

Flora lähti kuitenkin reippaasti liikkeestä istumiseen. Kävelin valmistelevan osuuden normaalia hitaammin ja käskyllä vähän pää- & vartaloapua. Viiden askelen päässä käännyin ja kun koira oli istumassa, tästä jes! ja pieni motsku taskusta esiin. Leikittiin ja mentiin sitten hakemaan noutokapula. Hyppynouto 80 sentissä (viitseliäisyys ei ole vahvoja puoliani, mutta olen ihan oikeasti jo monena päivänä kantanut pk-esteen kentälle, ruuvannut sen kasaan neljällä siipimutterilla, ottanut yhden hyppynoudon, purkanut esteen ja kantanut sen autoon), lihapullaa irrotuksesta. Estenouto tehtiin taas jyrkällä kisa-A:lla, tästäkin lihapullaa edestä. Noudoissa taas lähtöhaukku, muuten hyvät! Tästä eteenlähetykseen. Flora lähti hyvin, mutta suunta oli taas vino oikealle, miksi? Annoin käsimerkin vasemmalla kädellä, joten rintamasuuntako osoitti vinoon? Bongasi sitten motskun ja suoristi. Kunnon leikit ja kamat kasaan. Oli taas tosi hyvä tottis!

Maastossa ei sitten mennyt ihan niin loistavasti. Jälki numero 15 eli janat olivat reilua kymmentä metriä, mutta Flora ei oikein lähtenyt etenemään riittävän pitkälle suoraan. Uusin sitten lähetyksiä, joilla se lähti aivan vinoon. Näitä pitäisi nyt jaksaa tehdä paljon ja maltillisen progressiivisesti. Jäljet kuitenkin nosti hyvin ja lähti oikeaan suuntaan. Jäljestäminen aika samanlaista kuin eilen eli hiukkasen hopsansaa... purkit kuitenkin löytyivät. Ilokseni Flora halusi myös valjaiden riisumisen jälkeen leikkiä motskua revittäen – eilen se oli liian rasittunut ja vain käveli suoraan autoon. Kotona siivosin Floran kirsun siitepölytöhnästä märällä pumpulilapulla, joka tuli aika likaiseksi; olisi ehkä pienen jälkitauon paikka, kunnes koivut ovat pöllyttäneet pahimmat pois.

Flora jäi kotiin lepäilemään Vekan lähtiessä Vehoniemeen viestitreeneihin. Paikalla oli neljä koirakkoa. Paikka oli siis meille aivan uusi. Se olikin hyvä maasto lukuun ottamatta miljoonapäistä hyttysarmeijaa, joka iski säälittä myös koiriin, Vekan silmäkulmiin ja tassuihin. Viestirata käveltiin metsittynyttä kärrypolkua pitkin. Etäisyys A–D arviolta muutaman sata metriä. Veka juoksi loistavasti! Jotenkuten seurasi lähetykseen, kovin pyrki keulimaan jo matkaan. Seistiin hetki lähetyksessä, pidin pannasta ja kuiskasin "missä J?", sitten vielä hetken odotus, pannasta irti ja VIE! Sinne ponkaisi matkaan ja saapui perille ilman mitään kommervenkkejä. Juoksi jopa paremmin kuin sekä edellisissä omissa treeneissä että ryhmätreeneissä. Veka sai siis saman tien anteeksi tokopyllyilynsä :)