Sunnuntaina osallistuttiin Tavesin metsäjälkikoulutukseen. Kouluttamassa oli Heikki Pekonen. Ensin palaveerattiin jäljen kouluttamisesta, janoista sun muista. Meidän janaongelmamme eli vinoon lähteminen johtuu ihan vaan vanhanaikaisesta ahnehtimisesta eli janoja on pidennetty liian nopeasti. Janaltahan on jaossa 40 pistettä, joten siihen pitää panostaa. Lisää vain samanlaisia harjoituksia kuin on tehtykin, mutta maltillisemmin lisää mittaa. Keppien suhteen Pekonen oli samalla linjalla kuin minkä olen nyt ottanutkin eli jos jää niin sinnehän jää. Sitten lähdettiin metsään, Pekonen teki koirille jäljennostoharjoitukset eli janat, joilla jälki kulki muutaman metrin päässä lähetyksestä, siitä jälkeä vain parikymmentä metriä ja keppi. Lähetin Floran kun suu oli kiinni ja kuono jälkeä kohti. Se lähti hyvin, nappasi jäljen heti, jäljesti hyvin ja poimi kepin. Jes, mikä helpotus! Pelkäsin, ettei se pitäisi vierasta jälkeä minään, niin paljon sen asian kanssa oli viime vuonna ongelmaa, mutta ei nyt ei minkäänlaista epäröintiä :)

Iltapäivällä Pekonen tallasi kaikille kunnon jäljet, meille ykkösluokan tyyppisen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siis vieras, merkkaamaton jälki ja vieras porukka selän takana katsomassa... aina tästä pienoista ramppikuumetta saa, mutta se haihtuu kun suuntaa koiran nenän janalle, eipä siinä muuta voi kuin lähettää ja toivoa parasta. Flora kiskoi nenä alhaalla jäljelle päin, päästin menemään ja sanoin jälki, sinne lähti. Jäljennostossa pyörähteli hiukan, lähti hyvin oikeaan suuntaan ja sinne siis perässä. Jäljellä oli kuusi keppiä ja yksi kulma, mutta pituus ei ollut puolta kilometriä vaan noin 300 metriä, keppejä oli siis tiheässä. Yksi oli muutaman metrin päässä pieneltä kallionreunalta laskeutumisen jälkeen, kepin haju tuli Floran kuonoon jo reunan päällä, se alkoi pyöriä ja hyöriä keppiä etsien, löysi sen sitten vähän edettyään. Vähän matkan päässä se tarkensi yhden kohdan sammalessa ja katsoi minua kysyvästi, jäljentekijä oli tässä kompastunut ja käsi käynyt maassa, Florahan on näistä tarkka ja tarjoaa helposti ilmaisua namien toivossa. Sitten taas keppejä, kulman oikaisu ja keppejä. Flora eteni erinomaisesti, piti jäljestä huolta ja nosti kaikki kepukat, ei tähän voinut olla kuin erinomaisen tyytyväinen! Pätevä jälkikoira Flora!

Pekonenkin sanoi, että kyllä tällä esityksellä JK ykkösen saisi maaston puolesta... niin, maaston puolesta. Avauduin myös hyppynouto-ongelmastamme kun tuli puheeksi tottis. Pekonen oli sitä mieltä, että kyllä se sen tekee, viettiä vaan, ensin matalammalla esteellä kunnon hetsaus kun koira kerran motskuun käy kuumana, sitten nosto vähitellen. Mmjooäääh... kokeillaan kyllä vielä ulkokentällä, Florahan on aina hypännyt paremmin ulkokentillä kuin Tallilla. Tällä hetkellä ei ole mitään suunnitelmaa, missä vaiheessa alettaisiin katsella kokeita – tottistahan ei ole tehty tänä vuonna yhtään, pelkkää tokoa.