Sunnuntaiaamuna Flora kävi tokoilemassa koulun kentällä. Jätin koiran maahan ja vein tötsät luoksetuloa varten. Seurautin sitten tötsien vierestä, mutta Flora ei vilkuillut niitä vaan ympäristöä muuten vaan, taas niin nopsasti, etten ehtinyt puuttua. Hyvin seurasi, annoin pieninä välipalkkoina nakkia ja lopuksi lelupalkka. Sitten jättäviä. Istuminen oli taas vaikea ja korjattiin moneen kertaan kun jäi seisomaan. Teetin maahan, seiso ja istu kolmen sarjoina välittömin nakkipalkoin joitakin kertoja, sitten liikkeestä seisominen kokonaisena ja lelupalkka.

Luoksetuloon panin takapalkan, Vekan Mäntän tokosta palkintona saamaan pieneen metallikippoon nakkia lähtöpaikan taakse. Sitten luoksetulo ja stopista vapautus kipolle, suora luoksetulo, stoppi ja kippo, suoraan, sitten stopista loppuun ja koko liikkeestä lelupalkka. Ihan hyvin pysähtyi, mutta voi nakki että oli hidas.

Sitten kaukoihin, tässäkin nakkia kippoon takapalkaksi. Teetin normaalilta etäisyydeltä 1–4 vaihtoa, ehkä neljä kertaa ennen kuin Flora ei yhtäkkiä mennytkään sivulta kaukojen aloitukseen maahan vaikka käskin monta kertaa. Hm? Olin tiukkana että kyllä vaan tehdään vielä, ja olinkin liian tiukkana: koira karkasi kentältä! MINUN koirani eivät ole IKINÄ karanneet kentältä!! No ei ainakaan väistä passiivisuuteen, väistää ihan parkkipaikalle asti! Eikä tullut huutamalla, piti hakea takaisin. Olin tästä niin tyrmistynyt, että en tajunnut kytkeä koiraa vaan yritin jatkaa siitä, mihin jäätiin, ja sain juosta koiraa kiinni pitkin koulunpihaa. Ikinä ei ole tällaista sattunut enkä edes tiennyt parasta tapaa pyydystää koiraa kun ei ole niitä tarvinnut koskaan pyydystää. Otin Floran hihnaan ja teetin maahan, seiso ja istu, kaikista vapautus kipolle syömään nakkia. Teki tosi iloisesti ja skarpisti heti kun sai tällaisia ilmeisesti hyviä ja kivoja käskyjä. Näistä ilakoitiin ja sitten simsalabim, ei mitään kaukoja vastaan, tehdään vaan. Ihme homma. Ei olisi pitänyt hiiltyä, mutta olihan tuo nyt kerrassaan pöyristyttävää että kentältä juostaan pois.

Flora on kuitenkin koira, joka unohtaa tällaiset välikohtaukset saman tien ja jatkaa hommia heti kun siihen tilaisuuden saa, joten otettiin tunnari. Ensimmäistä kertaa vieraalla kentällä siis. Viisi väärää ja oma, jota käpistelin vain tunnarien asettelun ajan. Lähdössä Flora ei taas meinannut pysyä pöksyissään. Kokeilin palkkailla nakeilla hiljaa sivulla istumisesta muutaman kerran ennen kuin lähetin kapuloille, ja tämä tuntui toimivan – ei ainakaan kiljaissut lähtiessään eikä höösännyt tunnareilla ylimääräistä. Omaa tuodessa jäi puolimatkaan epäröimään, vahvistin kehumalla, jolloin toi loppuun asti. Tästä nakit ja loppuleikit.