Perjantaina maastoiltiin lähimaastossa. Tallasin Floralle takametsään jäljen, sitten tallailin huolella esineruutua, tarkoituksena tampata se niin piukkaan ristiin rastiin, ettei siellä mitenkään voisi jäljestää.

Flora ensin. Vietiin yksi esine yhdessä, toisen pudotin koiran huomaamatta. Esineet olivat takanurkkien lähellä, eivät nurkissa asti. Lähetin ensin oikeasta etunurkasta, suunta suoraan yhdessä viedylle esineelle. Flora pinkoi suoraan esineelle ja nappasi sen. Hyvä hyvä! Etsitään lisää! Palkkasin nakilla, vein koiran vasempaan etunurkkaan. Flora lähti hyvin, mutta suuntasi ristikkäiseen takanurkkaan, kohti edellisen esineen paikkaa. Se ei kuitenkaan ehtinyt sinne asti kun vasemman reunan suunnalta nousi heikko tuuli. Flora kääntyi ruudun takaosassa ja lähti vasemmalle, juoksi hyvin kuono ylhäällä vastatuuleen esineelle. Hieno tuonti ja luovutus.

Vekalle pantiin samat esineet samalla tavalla, ja se teki aika hauskasti aivan saman kuvion. Ensimmäinen esine nousi hujauksessa, toisella lähetyksellä Veka ehti ensimmäisen esineen paikalle asti, mutta juuri silloin nousi taas tuuli: Veka kääntyi ja lähti kuono ylhäällä vastatuuleen, juoksi suoraan esineelle. Hyvä Veka!

Sitten Floran jälki...  jooh. Just just. Korkataas siideri ensin...

Jälki numero 4: 600 metriä, kuusi keppiä, ei kulmia. Tyyni, viileä, kostea sää. Jana meni niin persiilleen kuin voi mennä. Flora poukki vasemmalle, poukki oikealle, lähti takajäljelle, tuli pois, poukki eteenpäin ja koukkasi takakautta jäljelle. Lähti jäljestämään, juoksenteli siksakkia pää ylhäällä – koko jäljen!! Yritin pysyä liinan puolivälissä ja pitää sitä koko ajan tuntumalla ja jarruttamassa koiran poukkoilua. Suoranainen ihme, että kuudesta kepistä nousi neljä. Vähän ennen kakkoskeppiä Flora löysi jotain tosi kiinnostavaa ja jumittui pitkäksi aikaa pyörimään ja nuuskuttamaan jotain mustikanvarpuplänttiä. Teoriassa on kai mahdollista, että parin metrin päässä olevan kepin haju tuntui siinä. Lopuksi matkaa jatkaessaan Flora kuitenkin käveli tyynesti kepin ohi. Humputtelu jatkui, kolmoskepin jälkeen aloin ottaa liinaa tiukemmalle ja estää Floran sinne tänne säntäilyä, jäin paikalleni ja kysyin rauhallisesti että missäs se sun jälki menee. Kehuin kun Flora jatkoi jälkeä pitkin kuono alhaalla. Näitä hyviä pätkiäkin jäljen varrella oli kyllä. Välillä kun olin satavarma siitä, missä jälki aivan tarkalleen menee ja näin kengänpainamat sammalessa, pysäytin Floran ja käskin rauhallisesti JÄLKI. Flora hyöri ja pyöri ympäriinsä, annoin liinaa ja lähdin perään vasta kun se jatkoi jälkeä pitkin kuono alhaalla. Loppupäässä näytti hetken jo hyvältä, mutta sitten Flora käveli kuono maassa aivan tarkasti kuutoskepin yli!! Pysähdyin ja kysyin taas että mitähän me tultiin tänne mettään tekemään... Flora tietää tämän, se kääntyi ja nosti kepin. Oli kyllä niin vitsit vähissä tämän jäljen jälkeen. Keskittyminen oli pyöreä nolla ja eikun rimpparampparallaa vaan. Nyt pitää ottaa ryhtiliike ja liina tiukalle Floran kanssa, tehdä merkattuja jälkiä ja VAATIA sitä jäljestämään eikä rilluttelemaan pitkin metsää.