Maanantaina agitreeneissä kaksoistunti ja pitkää rataa. Nooh, ei sitä kovin pitkälle kyllä päästy... oli taas niin epätoivoista kun ei osaa ohjata eikä opi, ei kehity, ei edisty. Suksi ei vaan luista. Kaikenlaista pyöritystä ja hässäkkää oli radalla, muusta jopa selvittiin pieninä pätkinä mutta yksi välistäveto ei sitten niin millään ilveellä onnistunut. Veka kyllä veti hyvin, mutta toki senkin mieliala laski kun minua alkoi turhauttaa. Kun ei vaan ole agiohjaajan lahjoja edes lusikalla annettu. Tosin täytyy sanoa, että treeneissä tehdään, tai siis yritetään tehdä, paljon vaikeampia kuvioita kuin kisoissa ikinä tulee vastaan (never say never); varmaan tarkoituksena on, että kisoissa on sitten helppoa kun osaa paljon vaikeampiakin ohjauksia, mutta meidän tapauksessammehan se ei toimi, koska emme osaa emmekä opi näitä vaikeita treenikuvioita, ja kun ei harjoitella helppoja perusjuttuja niin eivät sitten kisoissa onnistu nekään. Kohta, ihan kohta, saadaan tokohommat pois alta ja keskitytään tähän päälajiin, sitten voin ottaa omia treenivuoroja ja tehdä Vekan kanssa sitä tarpeellista perustreeniä. Ja kyllä tänäänkin sentään jotain onnistui, ainakin, öö... no koira meni hyvin putkiin ja osasi kepit eikä tiputellut rimoja (tosin ei se tiputtele niitä koskaan).

Agitunnin jälkeen kaverilla oli hallivuoro, jäin Floran kanssa vielä tokoilemaan. Alkuun seurauttelin Floraa esteiden läheltä, sitä eivät juurikaan häirinneet pienemmät ohitettavat esteet, mutta isompien lähestyminen oli tosi vaikeaa. Ei pidä kontakti, ja vaikea puuttua kun pieni pilkullinen pää pingahtelee niin nopsaan sinne tänne. Palkaksi nakkia ja lopuksi pidemmästä pätkästä lelupalkka.

Sitten kaukoja. Floran mielestä kaukot olivat taas aivan hanurista. Tai se oli sen verran kiepillä, että tuntui vaikealta liikkua hallitusti paikallaan pysyen. Takapalkkakippo ja pari metriä matkaa, siitä jokaiseen maahanmenoon mukaan HAU. Ajattelin teettää niin kauan kunnes tulee hiljainen maahanmeno. Tuli muuten todella, TODELLA pitkä sarja... Flora kiemurteli sivusuunnassa ainakin metrin päähän ja haukkui aina vaan. Mutta vihdoin ja viimein se oli haukahtamatta niin sain vapautettua kipolle. Yritettiin sitten helpommin, istuin koiran vieressä lattialla, mutta vieläkin olisi pitänyt saada kiljaista joka maahanmenoon. Kielsin tiukasti EI! ja Flora lähti häntä koipien välissä karkuun, monta kertaa. Kutsuin sen aina vain iloisella äänellä takaisin, Flora tuli ja teki lisää pieniä helppoja kaukosia nakkipalkalla. Lopuksi sitten ihan kokonaisena liikkeenä ja lelupalkka. Flora riehui apinan raivolla patukan kanssa.

Siitä ruutuun. Käytiin ruudussa, pudotin patukan sinne, sitten tultiin lähetyspaikalle. Syöttelin muutaman nakkipalan perusasennossa, sitten ruutukäsky. Flora juoksenteli ensin vähän hämmentyneenä, sitten bongasi ruudun ja pinkaisi lelulle. Tämä vielä pari kertaa. Sitten käytiin ruudussa, mutta olin vain pudottavinani patukan. Flora pinkoi ruutuun, huusin jes! ja lelupalkka, tosin lelun olisi voinut heittää ruutuun eikä antaa koiran juosta takaisin lähtöön. Tämä vielä pari kertaa, sitten huusinkin stop ja maahan. Sanoin stop-käskyn oikeaan aikaan, mutta Flora tepsutti pari askelta eteenpäin ja kun käskin maahan (meni muutamalla toistamisella perille), olivat etutassut hienoisesti nauhalla ja yli. Mutta ei tätä loppua ole tehty, ei voi vielä osata, joten palkkasin kuitenkin. Lopuksi vielä vietiin lelu yhdessä ja lähetys lennosta.

Varsinaisia hyppyharkkoja ei ehditty, mutta otettiin vähän ruotsalaista okseria 65 senttiin asti, hyvin hyppeli.

Loppuun tunnari. Syöttelin nakkia perusasennossa hetken, sitten rauhallisesti tunnarikäsky. Flora kipitti tunnareille hiljaa, mutta keskittyminen oli taas niin sieltä jostain, Flora häsähäsäsi tunnareilla ja toi väärän. Pysyin liikkumatta, pidin katseen tunnareissa ja annoin rauhallisesti uuden käskyn. Flora palasi ja toi tällä kertaa oman. Uusin tunnarin kai viisi kertaa kunnes Flora toi oikean nostamatta yhtään väärää, muilla kerroilla se toi väärää tai nosteli ja pudotteli vääriä ja omaa. Palkkasin oman tuomisesta kuitenkin nakilla. Olipa vaikeaa, mutta Flora paransi joka toistolla kyllä. Tähän pitäisi tehdä joku haistelumeditaatio alle.