Sunnuntaina ajeltiin Mänttään. Reissu oli kannattava, voitimme avoimen luokan 180 pisteellä! Tuomarina oli Juha Kurtti, joka liikkuroi itse. Paikkana oli ratsastusmaneesi, jota vähän jänskätin etukäteen, mutta hevosenhaju ja hiekkapohja eivät häirinneet Vekaa yhtään. Mäntän seudun palveluskoirat järjesti kokeen erittäin tehokkaasti, täydet pisteet heille.

Paikkamakuu 10. Piiloon mentiin ovesta ulos, mikä aiheutti vähän sydämentykytystä. Onko tätä treenattu, häh? Eipä ole.

Seuraaminen 9,5. Taattua Vekaa – painoi niin, etten päässyt kävelemään suoraan, mutta se ei tänään näkynyt pisteissä. Perusasento jäi pysähdyksessä liian eteen, tästä lähti puolikas piste.

Liikkeestä maahan 10. Kun se seuraaminen on mitä on, koira puski vielä maahanmenossa eteeni, joten sääreni lasahti sen kuonoon...

Luoksetulo 5. Tänään toteutimme sen toisen version eli lähtee hyvin, mutta ei pysähdy lainkaan. Tiputti vain pysähdyskäskyllä raville. No, tämä on kuitenkin se parempi vaihtoehto verrattuna siihen, ettei koira lähde liikkeelle lainkaan.

Liikkeestä seisominen 9. Veka oli teputtanut pari askelta perääni, muuten ok.

Nouto 10. Tein etukäteen ankaraa ajatustyötä koejännityksen hillitsemiseksi ja olinkin ihan kohtuullisen rento ja normaali, varsinkin kun liikkeet menivät niin hyvin. Aivot olivat kuitenkin ilmeisesti jonkin verran hileessä valitessani kokeenjärjestäjältä noutokapulaa vaihtoehtojen ollessa vain tosi iso ja tosi pieni. Veka ei ole ihan sinut kapulan kanssa, joten valitsin pienen arviolta 100-grammaisen ajatellen sen olevan helpompi nostaa. Heh. En ole ikinä edes heittänyt niin pientä kapulaa vaan tottunut 650-grammaiseen, joten viskasin kapulan reippain ottein niin, että hetken olin varma sen mäjähtävän maneesin kattoon. Se myös laskeutui metritolkulla vinoon toisen luoksetulomerkin viereen. Veka kuitenkin paikkasi mokani ja nouti hyvin, vaikka pikkukapula oli varmasti hankala nostaa kun sen maavarahan oli olematon ja koira kuitenkin kohtuullisen iso...

Kaukot 10. Tosi hyvät kaket, ehkä aavistuksen taas vinoutui oikealla maahanmenoissa.

Estehyppy 9. En kyllä kuunnellut yhtään, mistä meni piste.

Kokonaisvaikutus 10. Hyvinhän me vedettiinkin! Paremmin olisi voinut pitää koiran hanskassa liikkeiden välissä, vähän liikaa oli seuraavan liikkeen alkuperusasentoon keräilemistä. Yritin kehua hillitymmin, Veka vain hyppi, ei haukkunut. Hyvä fiilis jäi! Sekä hienon tuloksen että kivan tunnelman takia – Veka ei paineistunut eikä ahdistunut yhtään vaan teki kaiken reippaasti ja iloisesti, mikä kertoo, että oman mielentilani hallinta onnistui :)

Tällä kertaa Veka ei tehnyt yhtään varsinaista hehee-ylläriä missään liikkeessä. Ehkä pieneksi källiksi voisi kuitenkin katsoa sen, että Veka hyppiessään lättäsi minua märällä ja hiekkaisella tassulla suulle. Syljeskelin hiekkaa pari seuraavaa liikettä ja se narskui hampaissa vielä kotimatkalla ABC:ltä haettuun tulospullaan asti.