Floran kanssa kipaistiin lauantaina koulun kentällä. Joku seuraamispätkä, tosi hieno, paitsi että lumipenkkaa lähestyttäessä piti pudottaa kontakti ja vilkuilla että ohoo, lumipenkka lähenee. Floralle pitäisi todellakin tehdä häiriötreeniä ja seurauttaa kaikenlaisten juttujen läheltä vaatien silti kontaktia. Jättävissä taas probleemaa kun olisi pitänyt tehdä seisomista JA istumista. Ne eivät ole vaihtoehtoiset, molemmat pitäisi tehdä ja vielä peräkkäin. Ah, niin vaikeaa. Mutta reipas pään nyökäytys istumiseen niin sekin sieltä löytyi. Liian painokkaalla käskyllä painui maahan. Luoksetuloissa oli stoppi taas vaikea, hipsun hipsun vaan loppuun asti. Höpsis ja uudestaan. Yritin heittää palkkanakinpaloja, mutta niiden aerodynaamiset ominaisuudet olivat puutteelliset. Pitää ottaa paremmin lentäviä nameja ja oikeasti palkata niistä stopeista heti niin ehkä alkaisi kunnolla pysähtyminen kiinnostaa. Kaukoissa oli jotain tosi pahasti vialla, Flora hyytyi maahan, nousi seisomisen kautta ja eteni ja ties mitä... kas kun luulin, että me osataan nämä niin johan alkoi pykiä. Mutta kivat treenit oli! Floralla oli järki päässä. Ehkä se auttoi, että oli tarpeeksi palkkanakkeja mukana vaihteeksi, jakelin niitä hiljaisista perusasennoista.

Kotiin koiraa vaihtamaan... Veka agiliiteli nahkaporukassa Demarilla. Rakennettiin joku rata SR:n piirroksen mukaan, sitä sitten harjoiteltiin. Ei ollut liian pitkä eikä vaikea. Aika hyvin edettiin. Puomi oli vaikea, Veka ei tullut alas asti 2/2-kontaktille. Huomasin jännän ilmiön: Veka pysähtyi kun pysähdyin itse ja jäi jumiin kun katsoin sitä että voisitko nyt tulla maahan asti, ei liikkunut mihinkään, mutta otti askelia alaspäin kun käännyin puhumaan treenikavereille. No ei kyllä yhtään yllätä koiran tuntien, että ei voi liikkua, jos paikallaan seisomisen lisäksi tuijotan. A:n alla oleva putki oli tietysti vaikea, tai siis oli vaikeaa olla menemättä sinne putkeen. Eipä ole kyllä liian paljon tätä tehtykään. Siten onnistui, että osoitin oikeaan suuntaan ja juoksin mahdollisimman lujaa ja kauas putkesta, nämä varmistelut eivät vaan edistä järkeviä ohjauslinjoja.

Toisella kierroksella hierottiin vaikeita kohtia. Pelkkää puomia, ei taas tahtonut oikea paikka löytyä, mutta kokeiltiin namialustalla, näin Veka tuli paljon paremmin loppuun asti ja pysyikin melkein lähes joka kerta. Vaikea oli myös putkesta päällejuoksu hypyllä ja siitä kepeille. Tai siis se päällejuoksu, se kyllä onnistui, mutta sain noottia kun juoksin noin kahdeksan metrin päässä esteestä... kun siihen ei ole tarvetta vaan voin juosta järkevämmällä linjalla esteen vierestä. Sekin kyllä saatiin pelittämään, tarkkana sai vaan olla, ettei vetänyt koiraa esteen ohi. Yksi mielenkiintoinen kohta oli A:lta muurille ja siitä takaisinpäin A:n alla makoilevaan putkeen, olisi pitänyt saada ajoissa kerrottua koiralle, mihin jatketaan. Sitten askarreltiin putkesta sivuttain olevalle hypylle, johon oli edullista saada tietysti mahdollisimman pieni kaarros.

Viimeiseksi vielä vedettiin rata käänteisesti lopusta alkuun, meni aika kivasti, mitä nyt tein persjätön myöhässä koiran ollessa putkessa niin että Veka juoksi putkesta suoraan jalkoihin ja kompastuimme molemmat. No ei se mitään, otettiin sama kuvio heti perään onnistuneesti. Oli kyllä kivaa treenata agia! Aika kypsänä tokoon... ja huomenna taas koe eikä ole edellisen jälkeen tokoiltu tippaakaan. Hyvin me vedetään. (Arktista agissa olivat pakkassaappaani ja kotiin unohtuneet treenikengät... klomps klomps.)