Veka kävi toisessa avoimen luokan tokokokeessa Kangasalla sunnuntaina 4.3.

Liikkeet tehtiin kahdelle eri tuomarille jaettuina.

Paikkamakuu 9. Oli lopussa vähän haistellut.

Paikkamakuun arvosteli Jaana Tala, sitten siirryttiin toiseen kehään Tiina Heinon luo ensimmäistä yksilöliikesettiä varten.

Seuraaminen 8. Painaa, poikittaa ja edistää. Lisäksi lähti haistelemaan toimitsijoita kun kaavion loppupää tuli aivan heidän pöytänsä eteen.

Luoksetulo 5. Annoin vain luoksetulokäskyn, joten Veka ei liikahtanut mihinkään. Tuplakäskyyn sitten reipas vartaloapu niin koira lähti liikkeelle, stopissa käveli vaikka kuinka pitkälle, eteen istui taas julmetun kauas. Ihme, että saatiin tästä edes viitonen?

Nouto 0. Tähän tuli se kokeen varsinainen "enpäs olekaan tämmöstä koskaan kokeillut" -källi eli Veka pinkaisi kapulan perään heti heitossa. Käskyn odottamistahan ei ole erikseen jynssätty, koska ongelmana on ollut saada koira liikkeelle eikä päinvastoin.

Estehyppy 0. Ensimmäisellä käskyllä Veka hinasi takapuoltaan askelen eteenpäin. Toisella otti toisen askelen jääden seisomaan. Kolmannella hyppäsi ja loikkasikin samantien takaisin.

Tässä tauko ja takaisin Talalle loppuja liikkeitä varten.

Liikkeestä maahanmeno 8,5. Mikähän tässä pyki? Valmistelevan osuuden seuraaminen ainakin.

Liikkeestä seisominen 0. Kyllä se seisomaan jäi, mutta valmisteleva puskeminen, pari askelta perään ja mukaan lähteminen kävellessäni koiran taakse kaikki yhdessä vetivät liikkeen nollille.

Kauko-ohjaus 6. Veka katseli maisemia antaessani maahanmenokäskyn, joten niitä tarvittiin toinen. Ensimmäiset kolme vaihtoa tosi hitaat, viimeiseen tuplakäsky.

Kokonaisvaikutus 8. Sakkoa liikkeiden välillä haukkumisesta, kehuin liian hihkumalla ja annoin Vekan hyppiä. Mitäpä väliä sillä kaikkien nollien jälkeen olisi enää ollut.

Pisteitä 101, hikinen kolmostulos. Olin kamalassa krapulassa ja itse asiassa vähän enemmänkin, iltaa kohden nimittäin nousi kuume ja koko kroppaa särki, aamulla myös kurkku ja korvat olivat kipeät. En siis todellakaan ollut ihan skarppina, mutta suurempi syy epäonnistumiseen oli se, että Vekan keskittyminen oli aivan hukassa. Luotin liikaa siihen, että onhan se käynyt kokeissa, kisoissa ja treeneissä vaikka missä jo eikä ota pahasti häiriötä ympäristöstä. Koko talvi on treenattu vain ja ainoastaan Tallilla, ja suoritus vieraalla kentällä ihmis- ja koirahälinässä oli nyt liikaa. Seuraava koe on onneksi vasta kuuden viikon päästä, siihen mennessä ehditään käydä treenailemassa muuallakin kuin kotihallissa. Jos nyt jotain positiivista hakemalla haetaan niin Vekalla ei ollut paikkamakuussa mitään ongelmaa, ja kaukokäskyissä se liikkui eikä edes siirtynyt paikaltaan. Nouto oli se tämän kerran ylläripylläri, muut ongelmat oikeastaan olivat tiedossa olevia asioita, jotka pienen kinnaamisen sijasta levisivät nyt ihan kunnolla käsiin.