Jatkettiin sillä linjalla, että könötin keittiössä kuin puujumala pakkasessa, hihkuin TÄNNE ja lykin nappuloita koiran suuhun napani kohdalta. Näitä monia, monia koiraharrastamisen hetkiä, joina saa tuntea itsensä tosi fiksuksi :) Tuijotin tietysti vielä seinää, en koiraa. Älä tuijota koiraa. Jos on pakko niin tuijota ainakin takapuolta äläkä naamaa.

Nyt en pitänyt käsiä koko ajan keskilinjalla vaan vein ne sivuille tai selän taakse, sitten taas takaisin oikealle paikalle ja TÄNNE. Harjoitus sujui hienosti, ja mitenkä koira voisikaan tässä tehdä jotain ei-toivottua? Paras mahdollinen harjoitus, muulle kuin onnistumiselle ei jätetä tilaa.

Flora teki lisäksi tunnarin ja metallinoudon. Tunnarissa taas viisi uutta tunnaria ja omassa merkki. Lähetys meni taas UAA, vaikka yritin olla niin viilipyttynä. Noh, tässä kyllä vaikuttaa ruokakippo odottamassa pöydän reunalla... Flora singahti tunnareille ja ilahduttavasti nyt pysyi niiden luona nuuskimassa eikä viipottanut ympäri eteistä. Nuuski kaikki pari kertaa ja nappasi oman. Seisoin odottamassa, Floralle tuli pieni epävarmuus kun en sanonut mitään, se pudotti tunnarin. Näytin vain käsin että tuohan tähän. Flora toi ja luovutti, tarkistin merkin ennen kuin kehuin ja palkkasin. Metallikapulan annoin Floralle suuhun, pakitin pari kertaa ja käskin NOUDA, Flora toi kapulan luovutukseen. Kiitos ja kippo.