Lauantaiaamuna oli viimeinen kerta TamSKin tokokurssia. Olin varannut vuoron ennen kurssia Floran hyppyharkkoja varten, mutta mm. auton lumesta kaivamisen ja rystyset verillä skrapaamisen takia ehdittiin hyppiä vain 15 minuuttia. Tehtiin neljä etäisyyttä -harjoitusta sekä set pointia ja hyppynoutoja 60 sentin pk-esteellä. Set point meni hyvin, Flora hyppäsi hienosti eikä steppaillut esteen edessä, koska set pointissahan ei sitä pelivaraa ole, vaan kuuden jalan päästä lähdetään, joten ponnistuspaikka on tavallaan säädetty koiran puolesta. Sitten jätin kapulan viiden metrin päähän esteen taakse ja mentiin viiden metrin päähän toiselle puolelle. Seuraavilla toistoilla heitin kapulan, palkka oli targetilla takanani, väistin koiran tullessa ja vapautin syömään makkarapalat. Heitoissa kapula päätyi suurin piirtein sinne viiteen metriin, eli kymmenen metrin päähän pystyn sitä heittämään ilman suuria ponnistuksia. Flora teki hyviä hyppynoutoja, kylläkin varsin mehevin äänitehostein, sehän kuumenee hyppyharjoittelusta.

Jatkettiin siitä sitten tokoilua kun kurssi alkoi. Paikkamakuussa ei mitään ongelmaa ollut. Tutkailtiin kouluttajan kanssa jättäviä liikkeitä. Naksutin niitä ensin nopeasti sekalaisessa järjestyksessä paikallani seisten ja nameja heitellen, tässä ei tainnut olla mitään ongelmaa. Liikkeestä seisominen liikkuroituna: SEISOI, jes! Mutta lähti perään kun kävelin koiran taakse. Tämän parissa sitten jatkoimme yksinämme, käveleskelin ja palkkailin paikallaan seisovaa koiraa. Naksutettiin lisää jättäviä. Eipä taidettu muuta tehdäkään. Joka väliin riehuleikit. Kiva tunti oli!

Sitten koiran vaihto. Veka... Veka. Voi Jeesus, Maria ja Joosef, mitä me sun kanssa Veka tehdään? Luoksetulo tyssäsi taas alkuunsa eli koira ei lähde. Ei auta vartaloapuhytkyntä, ei kaksoiskäskyhihkunta, ei mikään, tässä istun kuin tatti. Ei voi enää käsittää, mitä tämä on. Ei keksitty kouluttajan kanssa muuta kuin sanoa jotain muuta kuin TÄNNE. Suoraan sivulle kutsumalla Veka kyllä tuli, samoin VEKATÄNNE sai sen liikkeelle, ja tietysti heitin näistä pallon heti liikkeelle lähdöstä. Suoraan sivulle en halua alkaa sitä kutsua, koska kerjään sillä vain ongelmia sitten pk-tottikseen. Nimi ja luoksetulokäsky yhdessä on kuitenkin ok. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, sekin lakkaa hetken päästä toimimasta, kuten kaikki muutkin luoksetulon muutokset tähän mennessä. Jos ajatus palkaksi lentävästä pallosta saisi sen jäätymään, ei luulisi käskyn vaihtamisen tehoavan? Vai tehoaako uusi käsky juuri sen takia aina jonkin aikaa yllätysvaikutuksensa takia? Tätäkin voi tietysti testata tekemällä luoksetuloa vain ruokapalkalla, eli etenemällä kotona tehdyissä eteentuloharjoituksissa samaan tyyliin etäisyyden osalta halli/kenttäoloissa. 

Vekan tokohypyn kanssa kuitenkin edistyttiin :) Menin esteen eteen ja otin koiran perusasentoon naksu ja makkarat valmiina. Aina kun Veka katsoi hyppyä eikä minua, naksautin ja heitin palkkanamin esteen taakse, jotta Veka loikkasi hakemaan sen. Sitten joko käskin hypätä takaisin naks, tai käskin istumaan naks, ja siitä perusasentoon naks. Lopuksi Vekan katsoessa estettä käskinkin naksauttamisen sijasta sen hypätä ja heitin pallon koiran lähdettyä hyppäämään. Teoriani siis toimii, Vekan huomio pitää saada kohteeseen, sitten se voi suorittaa.

Kotona käytiin vain pyörähtämässä, Floran kanssa kiidettiin takaisin Tallille näyttelyharjoituksiin. Flora oli haukotellen petaamassa itselleen nukkumapaikkaa kun makkarapurkki rapsahti, jolloin boingjeejeemakkaraamitätehäänmitätehään. Floran kanssa on niin kiva harrastaa, kun se on niin aina valmis pikku partiotyttö ja vetää aina niin tunteella :) Näyttelyharjoitukset sujuivat yllättävän hyvin, makkara voitti kuusnolla kaikki ympärillä hälisevät koirat ja tuomarin kopeloinnin. Juokseminen kontaktia pitämättä oli tietysti taas vähän niin ja näin, mutta juostiin vähän aikaa edessä odottavien makkarapalojen luo, joten kyllä se sieltä alkoi löytyä. Ainakin Flora ravasi reippaasti suoraan eteenpäin, se saa kelvata.