Keskiviikkona kotitreeniä. Veka sai lepäillä. Sen kanssa ei nyt mitään kotona treenattavaa ole, enkä alkanut sellaista keksimällä keksiä. Sitäpaitsi sille puhkesi äkisti ikävä esinahan tulehdus, josta koko koira on aika apeana.

Flora teki kaukoja, jättäviä, tunnaria ja metallinoutoa. Kaukoissa seiso-maa-seiso-vaihdot alkoivat sujua käskyllä ja käsimerkillä ilman namilla nenästä vetämistä. Näytin oikealla ja palkkasin vasemmasta. Ongelmana oli saada koiran huomio pois siitä vasemmasta, jossa palkat piileksivät. Palkat voisi panna lautaselle koiran eteen kuten avoimen kaukojakin opeteltaessa. Istu-seiso-istu-vaihtoja tehtiin ihan reilusti namiohjauksella. Se oli tietysti kovin levotonta menoa, Florahan keskittyy tällaisissa pyydystämään liikkuvaa kättä.

Jättäviä tehtiin kolmen sarjoina maa-seiso-istu. Yritin ääntää käskyt niin selvästi toisistaan erottuvina kuin mahdollista ja antaa reilut vartaloavut. Maahanmenot tietysti kaikki oikein, samoin seisomiset, mutta istumisissa jäi useita kertoja seisomaan tai istui viiveellä. Aion kuitenkin kaiken uhallakin jatkaa tällä linjalla ja selventää koiralle, että nämä ovat kolme eri liikettä, ja ne pitää erottaa toisistaan.

Tunnaria kolme toistoa, kapuloita neljä. Flora kipitti kapuloille, haisteli kaikki, haisteli ympäriinsä, haisteli taas kapulat, kipitti nenä pitkällä pitkin eteistä, sitten vihdoin noukki oman ja toi sen. Toisella toistolla vähän samaa, otti oman, jätti sen, etsiskeli jotain muuta ja sitten vasta toi oman. Kolmannella kerralla sama kuin toisella. Kunpa en olisi missään vaiheessa lukenut tyhmiä vinkkejä netistä ja piilotellut omaa; se oli virhe, jonka vuoksi koira ei nyt tiedä, onko oma muiden luona vai jemmassa ja säätää ylimääräistä. Oletan kuitenkin, että se jossain vaiheessa menee kyllä ohi. Erittäin hyvä juttu oli se, ettei Flora poiminut vääriäkään ja toi lopulta itse oman ilman mitään puuttumista. Se olisi varmaan tuonut sen hetikin, jos olisin vahvistanut kehumalla kun oikea kapula nousi. Ja ainakin se nyt menee ja haistelee, eikä nappaa ensimmäistä tapaamaansa kapulaa!

Metallinoutoa muutama toisto. Onko pakko, jos ei haluu? On. Flora antoi heti periksi kun tyrkytin kapulaa, otti sen ja piti nätisti. Sitten kapula suuhun, muutama askel taakse ja noutokäsky, hyvin tuli kapula. Lattialta ei vielä nouse, Flora yrittää tarttua, mutta ei ota tarpeeksi pitävästi kiinni saadakseen kapulaa nostettua. Tämäkin korjaantuu harjoittelulla kyllä, onneksi Flora on niin ahne palkkojen perään, että tekee mitä vaan, jaksaa yrittää eikä ahistu. Tämä olisi yksi niistä tokon ylempien luokkien liikkeistä, joiden vääntäminen Vekalle olisi molemmille yhtä hauskaa kuin tämä esinahkatulehduksen hoitelu, eikä se ole edes ainoa sellainen, vaan on kaukot, luoksetulon stopit, zeta, millintarkka seuraaminen... ei vaan ole Vekan juttu hinkata näitä, vaikka ne voisikin sille opettaa. Pk-tottis on mukavan palikkaa hommaa.