Tiistaina Flora ja Talli. Yritin olla parempi koiranohjaaja ja vähentää koiran häiritsevää ääntelyä olemalla huomioimatta sitä ja palkitsemalla koiran sen hiljetessä. Halliin tullessa Flora haukkui, sisällä se vaihtoi vinkumiseen. Olin vain raaauhallinen, hiljainen ja eleetön, seisoskelin ja tuijottelin. Viisi minuuttia vinguttuaan Flora oli sen verran hiljaa, että ehdin mennä sen luo, hihkaista jes! ja kiskaista lelun taskusta. Tästä alkuleikit. Tässä vaiheessa SR saapui, käskin Floran maahan ja menin neuvottelemaan treenivuoron ohjelmasta. Flora alkoi nopeasti vinkua, ja tarkoitus oli taas vapauttaa koiran kun piipitys lakkaa. Hermorakenteeni ei kuitenkaan kestänyt, koska en ollut varma, hiljenisikö se ikinä toisen koirakon vetäessä agiesteitä vieressä. Komensin sitä olemaan HILJAA! Hiljeni.

Askarreltiin hartaasti jättävien parissa. Ensin asentoja maa-seiso-istu-järjestyksessä, sitten sekaisin, oikeasta asennosta naks ja nami. Istui muutaman stopin, muuten ok. Stopit vaan olivat aika löysiä, tehtiin niitä vielä niin, että kävelin takaperin, käskin ja heitin namin heti kun Flora pysähtyi. Nyt pysähtyi tosi hyvin ja terävästi :) Stoppien löysyyshän johtuu siitä, että käännyn katsomaan koiraa, joka siksi se tepastelee etuvasemmalle ennakoimaan palkkaa.

Jätin Floran paikkamakuuseen ja menin liikkuroimaan SR:ää ja Ziniä. Flora makoili hyvin, mutta taas kuului se vieno yliäänivinkuna, jota SR ei edes huomannut. Kuinkakohan usein se on niin vienoa, että jää itseltänikin kuulematta? Usein vikinästä huomauttaessani muut paikallaolijat eivät kuule mitään. Ainakin voi melko varmasti laskea sen varaan, että keski-ikään ehtineet tuomarit eivät kokeissa näin korkeista äänistä sakota :D Komensin taas HILJAA. Sitten kutsuin paikkamakuusta, ja vauhdista suoraan leluun. 

Päivän toinen teema oli eteentulo. Kutsuin Floraa muutaman metrin päästä kädet sivuilla ja koiran lähestyessä toin kädet keskilinjalle ja vedin ylöspäin palkaten nameilla keskeltä. Flora teki NIIN HYVIN! Ihan turha sitä on nenästä vetäen ohjailla, tällainen käsiapu riittää. Pitäisi vain jaksaa tehdä ja tehdä ja häivyttää pikkuhiljaa... minkä olen varmaan alunperin laiminlyönyt ja jättänyt käsiavun vain yhtäkkiä pois. Hohhoh, tuttu tarina.

Otettiin vielä hyppyharjoituksena kasvavaa sarjaa kun estesarja oli melkein valmiina. Tehtiin aika monta toistoa, eipä tässä mitään huomauttamista. Sitten vielä muutamat seuraamisesta stopit niin, että tipautin käskyllä lelun kainalosta (koiran päälle, joo).