Lauantai-aamuna taas Flora ja Talli. Suunnittelin vähemmän ohjelmaa, aika loppuu aina silti.

Jättäviä. Naksutin kaikkia asentoja paikallaan seisten ja nameja heitellen. Maahanmenoon pieni polvien notkautus, seisomiseen vasemman käden heilautus taakse, istumiseen pään nyökäytys. Meni tosi hyvin! Sitten sama liikkeessä takaperin kävellen, tämäkin hyvin, jopa useimmat istumiset. Sitten liikkeessä samaan suuntaan kävellen, ei varsinaista seuraamista. Nyt oli taas tosi, tosi vaikea istua, mutta sentään paremmin kuin eilen.

Sitten hyppyharkkoihin. Tehtiin vain liikkuvan hypyn harjoitusta pk-esteellä, lähtökorkeus 60 senttiä ja etäisyys kahdeksan jalkaa. Tämä ok. Sitten 70 senttiä, jossa Flora steppasi taas esteen edessä. Lyhensin etäisyyttä puoli jalkaa. Välillä steppasi, välillä ei. Nostin 80 senttiin, taas stepattiin, lyhensin vielä puoli jalkaa, stepattiin jokainen hyppy. Ei oikein ole järkeä lyhentää etäisyyttä kuuteen jalkaan. Kannoin esteen pois sarjan päästä, ajattelin yrittää sitten vapaahyppynä kun tekniikkaharjoituksesta ei tullut taas yhtään mitään. Vapaahyppynä Flora toki steppailee pitkään ja hartaasti hypyn edessä, mutta ylitti kuitenkin 80 senttiä pari kertaa. Palkka oli taas kipossa neljä metriä esteen takana ja lähetys otettiin kuten sarjalla. Nostin 90 senttiin, joka on se ensimmäinen mahdoton korkeus. Flora ylitti esteen, mutta potki sitä nurin (välillä pysyi pystyssä, välillä ei). Sinänsä minun puolestani se saa ponnistaa esteestä, koska puhtaasti ei kuitenkaan tule hyppäämään ikinä, mutta esteen kaataminen nollaa tietysti taas koko liikkeen. Yritin jättää koiran hypyn taakse ja kutsua lelupalkalle toiselta puolelta, mutta tässä Flora vain kiersi estettä eikä edes yrittänyt hypätä. Ihan toivotonta hommaa. Hyppytekniikkaan on yli vuoden verran tuhlattu loputtomasti aikaa ja rahaa, ja tulos on pyöreä nolla. 80 senttiä menee joten kuten, sitten hermot pettää, kiljunta alkaa ja se siitä.

Otettiin sitten vielä pari kertaa 70 ja 50 senttiä lelupalkalla. Loppuun halusin vielä yrittää tunnaria, harmikseni halliin alkoi lappaa porukkaa, jota ei hiukkaakaan kiinnostanut, että palloilivat minun treenivuorollani häiriköimässä (muistetaan ensi kerralla ovi lukkoon). Vein neljä kapulaa, pidin omaa kädessä vain sen aikaa enkä hautonut taskussa. Ripottelin muutaman namin kapuloiden väleihin. Lähetin Floran tunnareille, se meni syömään nameja, haisteli, nosteli vääriä, toi yhtä väärää puoliväliin asti, pudotti, nosteli muita, otti vihdoin oman ja toi perille asti, vaikken sanonut mitään. Eli tietää, mitä halutaan ja mikä kapula on oikea, mutta ei yhtään keskity, vaan häslää mitä sattuu. Voi miten tuttua tämän koiran kanssa...