Olin Floran kanssa tänään harjoituskoirakkona TamSKin tokokoulutusohjaajien kurssilla. Harjoituksina tehtiin ruutua ja ohjattu noutoa.

Näytin ensin, missä vaiheessa ruutumme on. Lähetin Floran muutaman metrin päästä, se tarjosi kulmamerkeille menoa ja kikkaili sitten ruudussa, sain sen palkattua lelulla sen ollessa ruudun sisäpuolella. Kurssia vetävä Marja Ala-Nikkola ei ollut tähän lainkaan tyytyväinen (ei toki ollut syytäkään). Hän käski meidät kentän laidalle ja vei lelun ruutuun. Florahan ei ollut pysyä pöksyissään kuten ei tällaisissa harjoituksissa koskaan, vaan ulisi, vaani ja hytkyi korppikotkana. Odotimme, että koira rauhoittuu... ja ohjaaja rauhoittuu. Ala-Nikkola käskytti minua olemaan rento... rauhallinen... hengitä... katso ruutuun, älä koiraan... Flora sanoi UAAA UAAA... vihdoin meteli vaimeni sen verran, että lähetin koiran, mahdollisimman lahnamaisesti. Pienet lähtöhaukut, mutta ihmeen hiljaa se juoksi ruutuun lelulleen. Tätä otettiin muutama kerta eri suunnista, toisella kerralla Flora lähti yhtäkkiä aitojen välistä toiselle kentälle, mutta muuten löysi ruudun ihmeen hyvin ja meni sinne reippaasti. Fokus oli lelussa, joten kulmamerkit saivat olla rauhassa. Ryhmän siirtyessä ohjattuun noutoon toinen kenttä ruutuineen jäi tyhjilleen, joten otin vielä lähetyksiä siellä. Kokeilin viedä lelun yhdessä koiran kanssa, sitten jättää koiran maahan ja viedä sen itse, sitten jättää koiran maahan ja käydä ruudussa muka viemässä lelun jättäen sen kuitenkin taskuuni – kaikki toimi! Ihmeellistä. Meillä on ruutu :)

Ohjattua noutoa tehtiin ulkona kahden kurssilaisen kanssa. Vein Floran merkille, kurssilaiset veivät pienet ohjatun kapulat muutaman metrin päähän suoraan sivuille. Osoitin toista ja sanoin suunnan, Flora lähti kapulalle, mutta ei tiennyt, mitä olisi sillä tehnyt. Noutokäskyllä se otti joko oikean kapulan tai lähtikin väärälle. Lähti kuitenkin merkiltä hyvin oikeaan suuntaan, pitää vain vahvistaa oikea toiminta kapulan kanssa. Jäätiin sitten jumittamaan huonoihin luovutuksiin: vinosta tullessaan Flora ei hahmota oikeaa paikkaa, mikä ei ole mikään ihme, koska ei se valitettavasti ole sille selvä asia tasamaanoudossakaan. Kokeiltiin jättää huomiotta väärä paikka ja odottaa koiran korjaavan, mutta se hakeutui perusasentoon ja alkoi turhautuneena pureskella kapulaa.

Lopuksi Ala-Nikkola halusi myös tutkailla luovutusongelmaamme. Kerroin, että samaa settiä on myös luoksetulomme eteen istuminen, yhtä huono, enkä tiedä, miten korjata sitä. Flora toki suoristaa ja tiivistää aina kun pakitan, mutta se on vain ruokkinut sitä ongelmaa, ettei se ilman pakittamista osaa tulla suoraan ja tiiviisti. Tämän kanssa sitten askarreltiin tovi, mutta lopputulemana kaikesta säätämisestä ylikuormittunut Flora ei tullut luokse tai noutanut lainkaan ja korjausyrityksillä vain hakeutui perusasentoon, joten tämä päätettiin tähän (otin vielä pienen vauhtiluoksetulon, jotta saatiin pienet loppuleikit). Mietin tuota suoraan perusasentoon tuloa, jonka Flora on tehnyt jossain kokeessa ja jonka se tekee, jos uusii käskyn eteen istumisen korjaamiseksi: hämmentyneenä ja pienessä paineessa se tarjoaa sitä tuttua ja turvallista asiaa, jonka se varmasti osaa. Ala-Nikkola käski taas olla rento ja rauhallinen, ajatella positiivisesti ja vain hyviä ajatuksia koirasta... taivahan tosi, että näin pitäisi aina olla. Pitäisi unohtaa koestressi ja suorituspaineet, jotka ajavat yrittämään liikaa liian nopeasti :(