Tiistaina hissuteltiin kotona. Veka otti vain tunnarin. Keittiön pöydältä muovilaatikosta neljä kapulaa olkkarin karvamatolle, jolla koirat aina löhöilevät ja syövät luita. Kuten tästä voi päätellä, en edusta sitä suuntausta, joka säilöö kapulat steriiliin muovikuplaan eikä voi tehdä tunnaria kotona, jossa "kaikki haisee ohjaajalta". Sain kapulat vasta jouluna, jonka jälkeen molemmat koirat ovat oppineet tunnarin kotona, ja se on ihan helppo Vekallekin, joka ei ole mikään nenätyön sankari. Ei senkään pahemmin tarvitse kapulan löytämiseksi hikoilla, pienet nuuhkaisut vain, ja nyt oma kapula on joka kerta uusi palikka, jota hypistelen vain väärien kapuloiden asettelun ajan. Olen täysin varma siitä, että koira oppisi erottamaan käsin klähmityn kapulan, vaikka nostelisin muut kapulat paikalleen varpaillani. Itse asiassa olen varma myös siitä, että pienellä harjoittelulla koira oppisi erottamaan kapulat, vaikka nostaisin ne kaikki paikalleen käsin, mutta pitäisin vain yhtä niistä kädessä kauemmin kuin noston verran. No, nostelen nyt kuitenkin väärät kapulat grillipihdeillä. Veka siis kipitti tunnareille, nuuhkaisi jokaista pikaisesti ja toi oman. Hyvä Veka.

Florakin otti tunnarin, samat kapulat vähän kauemmas toisistaan ja hyppysellinen nappuloita matolle. Tämä toimii niin paljon paremmin kuin oman piilottelu. Flora lähti nuuskimaan, reagoi selvästi omaan, mutta etsi kaikki nappulat ja toi oman vasta sitten. Hyvä hyvä, nyt on saatu nenä kytkettyä päälle kun näkyy kapuloita. Nappulathan on helppo häivyttää vähentämällä niitä. Flora teki myös avoimen kaukoja, otin taas hiukkasen lisää etäisyyttä. Flora teki hienoja kaukoja, ei edennyt eikä pakittanut. Palkkalautanen oli sen edessä. Palkkaa täytyy vielä miettiä – seuraavaksi siinä voisi olla tyhjä lautanen, jolle palkka tulee pöydältä, sitten koko lautanen pöydällä. Jatko riippuu siitä, alkaako etenemistä tai peruuttamista ilmetä. Lopuksi vielä metallikapulan pito, Flora otti metskun nätisti, otin miniaskelen taakse ja sanoin "nouda", Flora tuli kapuloineen ja kiitos.

Keskiviikkona käytiin fysioterapeutti Kirsi Piispasen käsittelyssä. Varasin ajan Floran hyppyharjoittelun takia, Veka otettiin sitten myös siinä siivellä. Vekasta ei löytynyt oikein mitään. Sen selkä on vähän notkolla, mihin saimme kotitehtäväksi selän ryhdistämiseksi seisottaa koiraa lyhyellä korokkeella alhaalta palkaten. Florasta sitten löytyikin sitä jotain. Selkää käsiteltäessä se mörisi ja kiemursi, keskiselässä oli jumitus. Liikkuvuus ja pinnalliset lihakset olivat ok. Todettiin myös, että se seisoo vinossa oikealle. Tätä korjataan kotiläksynä tasapainoharjoituksella, jossa koiran ristikkäisiä tassuja nostetaan ja yritetään saada se seisomaan tasapainossa kahdella tassulla nojaamatta nostettuihin tassuihin. Kolmen viikon päästä katsotaan tilanne uudestaan.

Torstai ja perjantai lusmuiltiin, mutta lauantaina oli sentään tokokurssi. Otin ensin Floran kehiin, treenailimme tunnin verran keskenämme vähän kaikkea. Luoksepäästävyydellä ja kahden minuutin ryhmäpaikkamakuulla aloitettiin, menin tarviketelttaan piiloon. Flora oli köllähtänyt vasemmalle lonkalle ja taittanu etutassun rinnan alle, ei muuta häikkää. Vähän seuraamista, kontaktin putoilu taas ärsytti kun en tiedä, miten sitä lähtisi työstämään. Liikkeestä maahan ja seiso, hyvin. Luoksetuloa ja pysäytystä, tämä ei ole Floralle ihan selvä kokonaisena liikkeenä, lähtee stopista välillä ennen käskyä ja käskyllä todella epävarmasti. Ei varmaan oikein osaa erottaa tätä ja liikkeestä seisomista eikä ole varma, mitä pitää tehdä? Lelupalkalla toki saatiin vauhtia hitaaseen stopista lähtöön. Avoimen hyppy meni kivasti. Viimeisenä kaukot. Hehee, ilmoitin Floran avoimen kokeeseen kahden viikon päästä, nyt pitäisi enää rykäistä ne kaukot kasaan... Flora oli alkuun ihan kahvilla kun olisi pitänyt tehdä kaukoja hallissa, lähti kuin luoksetuloon. Onneksi sitten hokasi, että sama käsky se on kuin kotonakin, ja teki ihan kivoja kaukoja. Ei edennyt kun seisoin aivan koiran edessä... maahan menin taas vinoon vasemmalle.

Puolessavälissä koiran vaihto ja Veka kehiin. Veka oli yli-iloinen päästessään halliin, riehuttiin alkuun verkkarinlahkeen kanssa. Tehtiin vähän kaikkea, jättävät, luoksetuloa, kaukojen tekniikkaa lähiohjauksella. Toko-ohjaajan kanssa katsottiin hyppyä, Veka ei taas halua lähteä ensimmäisellä käskyllä, vaan nytkähtää eteenpäin ja jää katsomaan minua. Ei tajua eroa agiin eikä ymmärrä, miksen tule mukana? Huomio pitäisi saada esteen taakse, tähän otettiin pallo avuksi. Liian lähelle esteen taakse jäädessään Veka kolauttaa paluuhypyssä estettä ja taas menee pisteitä. Koiran huomion suuntautuminen menosuuntaan vähentäisi myös räikeän vartaloavun tarvetta. Sitten katsottiin noutoa. Hyvä lähtö, tässä Veka on alkanut katsoa kiinteästi kapulaa ja lähteä heti, eikä jumittaa minuun niin kuin hypyllä ja luoksetulossa. Palautus tuli etanavauhtia. Mitä useampi toisto, sen hitaampi ja epävarmempi Veka oli; se jaksaa tehdä, mutta hinkkaamisesta se tulee epävarmaksi ja pelkää tekevänsä väärin kun aina vaan uusitaan. Viimeisenä seuraamisen kulmien harjoitus evl:n z-kävelyn muotoon sijoitetuilla kartioilla. Vähän sekalaisia kulmia, pitäisi kuulemma ottaa kääntymiseen joku ennakoiva merkki, etten aja koiran päälle vasemmalle mentäessä (edistämisen, painamisen ja poikittamisen takiahan se siinä edessä kuitenkin kääntymisessä on). En tiedä, riittääkö minulla sellaiseen resursseja kun jo kahden alaraajan hallinta on paikoin kovin puutteellista.

Vekalla on seuraava avoimen koe viikon päästä ja Floralla ensimmäinen kahden viikon päästä.