Tallillapa taas. Nakkelin Vekalle palloa rakennellessani Floran hyppyharjoitteita. Veka juoksi estesiivekettä päin. Kohta huomasin verta pallossa, Vekan huuli oli rikki. Ei se koiraa kyllä haitannut. Mutta pallo menee pyykkiin.

Vekan kanssa katseltiin vähän kontakteja lättänällä A:lla ja puomilla. Ensin juoksi ihan härskisti läpi, nostin pyllyn takaisin. Sitten pysyi. Puomilla himmaili ennen kontaktipintaa. Sitten kepit pari kertaa ja vähän putkia. Loppujäähdyttelyksi otettiin yhdet kisamaiset avon kaukot, jotka olivat ihan täydelliset! Hohoo! Kyllä näillä kelpaa kokeisiin mennä. Mutta sitten parit perusasennot, jopa hymy hyytyi...

Floralla aloitti set pointilla, jossa oli ruotsalainen okseri (etummainen rima alempana kuin taaempi). Takarima nousi 25 sentistä 65 senttiin asti viiden sentin välein ja siitä kymmenen sentin välein takaisin. Flora hyppeli hienosti. Sikäli kuin nyt takaapäin katsomalla voi sanoa, pyöristyykö selkä ja pysyykö pää matalana, mutta mitään silmiinpistävää ei ollut, rima ei kolissut, koira ei epäröinyt hypätä.

Siitä perussarjalle, joka hypättiin muutaman kerran. Tässä ei muuta kummempaa kuin taas vasempaan reunaan hakeutuminen, nyt tosin lievemmin kuin viimeksi ja viimeisen hypyn Flora hyppäsi jo keskeltä eli korjasti loppua kohden.

Liikkuva hyppy oli kahdeksan jalan päässä, korkeus 30 sentistä viiden sentin välein 55 senttiin. Taas väliaskel 45 ja 50 sentissä, sitten 55 sentissä esteen kierto. Miksi set pointissa menee vaivatta korkeampikin? En sanonut kierrosta mitään, menin vain seuraavalla toistolla targetia vahtimaan. Flora hyppäsikin, mistä isot kehut ja rimaa alas, vielä 45 ja 35 senttiä, sitten lopetettiin.

Flora oli vähän turhan levoton ja ölähteli aina lähtöpaikalle mentäessä, mutta lähdöt olivat tosi hyviä, hiljaa ja keskittyneesti lähti käskyllä.