Maanantaina Vekan agitreenit ja tulosmokkaneliöt. Tehtiin takaakierto-niistoja neljän esteen sarjalla. Veka teki hyvin, oli tietysti tarkka ajoituksesta, sen piti olla kohdallaan tai Veka tuli takaakierrosta pois eikä hypännyt.
 
Sitten keppejä etupalkalla, juoksin koiran edelle, Riikka heitti pallon. Vauhtia siis haettiin, mutta joo. Oli se ehkä vähän nopeampi, mutta tosiasia on, ettei Veka vaan ole vauhdikas koira. Kokeiltiin vinokepeillä, jättääkö se kepit kesken, jos pallo heitetään sen vielä pujotellessa, ja työmoraali voitti, Veka rynnisti kepit loppuun ja sitten pallolle. Uskallettiin kokeilla oikeillakin kepeillä, ja kyllä se nekin teki loppuun, vaikkei se vauhti vieläkään päätä huimannut.
 
Kontakteja tietysti... puomilla ja A:lla Veka otti kaikki ylösmenot. En nyt tiedä, aloittaako tähän joku mittava ylösmenoprojekti, vai jatkaako tällä linjalla eli tuurilla ja hidastavalla puolipidätteellä ennen ylösmenoa. Tavallaan on tyhmää vielä hidastaa koiraa, jonka valttina ei muutenkaan ole vauhti, mutta tavallaan juuri siksi ylösmenot eivät ole valtava ongelma, kun koira ei muutenkaan vedä niitä salamakiitolaukalla. Alastuloilla oli namialusta, Veka stoppasi siihen, juoksin itse ohi ja hilluin ennen vapautusta. Puomilta taisi lipsahtaa kerran, toruin ja otettiin uudestaan alusta. A:lla stoppasi kerran, sitten hyppeli maahan syömään. Kun oikein rautalangasta väänsin 2/2-pysäytyksen, Veka liukui nelitassujarrutuksella liukasta estettä alas. Keinulla pysähtyi kivasti.
 
Tauolla tokoa, jota varmaan tarttee treenata kun nyt tuli koira ilmoitettua avoimen luokan tokokokeeseen. Noutokapulan kanssa eteentuloa ja luovutusta, ja ainahan se on sitä samaa eli jää todella kauas ja tiivistää vasta pakittamalla, käsiavulla tai uusintakäskyllä. Vähän lähikaukoja, nämä tosi kivasti. Perusasentojakin, käsiavuin aina vaan kun muuten istuu mihin sattuu. Ratkeaakohan tämä ongelma ikinä?
 
Ennen treenejä tein Floran kanssa kotona seuraamisen kulmia, ihan ok, kaukojen tekniikkaa, sekin ok, ja tunnaria, joka meni aivan räpylään. Viisi upouutta kapulaa, josta yhden klähmin huolellisesti. Flora meinasi, että tuo vuoroon kaikki kapulat, kyllä joku niistä kelpaa. Eip. Ei mitään ajatusta haistella. Ripottelin sitten nakinpaloja kapuloiden väleihin, niin sain koiran haistelemaan. Kuonon osuessa omaan pyysin tuomaan, niin saatiin harjoitus jotenkin pakettiin. Nappasin lattialta villasukan ja leikitin koiraa sillä kun sitä selvästi alkoi ahistaa, koska ei taas voinut ymmärtää, mitä tässä halutaan.
 
Tunari kismitti niin, että illalla oli saatava revanssi. Otin taas viisi uutta kapulaa, joista hajustin yhden hyvin. Kapulat matolle ja Floran lähetys haistelemaan. Kun kuono osui omaan, naksautin ja Flora tuli hakemaan palkkanakinpalan. Noin viisi naksua, sitten koira maahan ja vaihdoin oman paikkaa. Sama uudestaan, sitten paikanvaihto ja vielä kerran, viimeiseksi kapulan tuonti ja namikasa. Tässäkin Flora yritti tuoda joitakin kertoja väärää, mutta kielsin, keskeytin, koira maahan, väärä takaisin riviin ja uudestaan. Tein sitten saman harjoituksen Vekalle, joka suoriutui ehkä inasen paremmin, koska sehän funtsii ensin ja toimii vasta sitten eikä hösää mitä sattuu, toisin kuin eräät. Tuli vähän toiveikkaampi olo, kun koirat kuitenkin menivät tökkimään omaa kapulaa, vaikka se oli siirretty eri paikkaan. Kyllä näytti siltä, että ne haistelivat kaikkia ja reagoivat omaan.