Kotitreeniä taasen. Flora aloitti seuraamisen käännöksillä, nämä menivät hyvin. Kaukoissa taas kauhea häsääminen, heti kun koiran sai vähänkin keskittymään, teki hyvin. Mutta pomppupomppu ja rampparamppa olivat tänään taas pop. Sitten tunnariin. Kaksi hajutonta palikkaa ja yksi hyvin hajustettu. Flora toi väärän. Sanoin, että ei ollut tää, Flora haki oman, kissanruokaa palkaksi. Vein kapulan eri kohtaan riviä. Flora toi väärän. Sanoin, että ei ollut tää, Flora haki oman, kissanruokaa palkaksi. Sitten se teki sen vielä KOLMANNEN kerran. Piti ottaa vain kolme toistoa, mutta olihan tuohon pakko ottaa vielä yksi, jotta Flora toisi kerralla oman. Ja niin se toikin. Loput purkista palkaksi. Oppiiko koira yritys-erehdysmetodilla erottamaan palikat toisistaan?
 
Vekakin otti käännöksiä, ihan kauheita, se ei edes ehtinyt saada runkoaan liikkeelle yhdellä pikkuaskelella. Hakeutui ihan kivasti sivulle kylläkin, pisteet siitä. Kaukoja teki kuonon edessä ohjaamalla tosi kivasti, avoimen settiä tehtiin muutaman askelen matkalta, sekin onnistui hienosti. Yritin maa-seiso-maassa näyttää käsimerkkiä ja palkata vasta asennossa toisesta kädestä, mutta Veka teki samaa kuin Flora eli tuijotti liikkumatta sitä kättä, jossa namipalkat olivat. Olin kuitenkin himpun verran ovelampi: olin vain ottavinani nameja ohjauskäteen. Lankaan menivät.
 
Tunnarissa piti tehdä sama harjoitus kuin Floralle, mutta Veka meni heti täysin ja totaaliseen lukkoon. Passiivisuuteen väistäjähän se toki on, ja onhan näitä koomailuja tullut ennenkin. En hiiltynyt vaan olin niiiiin iloinen ja kannustava, että oli happi loppua. Jotenkuten vaivaisesti Veka meni kapuloille (kaikki kaksi askelta), mutta ei pystynyt tekemään mitään. Sijaistoimintona keskittyi tuijottamaan olohuoneeseen J:tä, joka piti taas siirtää. Eihän tällaisessa tilanteessa VOI antaa periksi ja opettaa koiralle, että mitään ei tarvitse tehdä kun vain heittäytyy avuttomaksi. Mutta enpä saanut sitä rohkaistua tehtävää suorittamaankaan. Oli pakko heitellä vähän palloa, sillähän toki leikittiin innoissaan. Siitä suoraan kapuloille ja aijaivoivoi, eivoipystykykene. No pystyykö syömään? Joo, kyllä kissanruoka menee. Sijoittelin ruokapaloja kapuloiden väliin ja lähetin Vekan, se hiipi varovasti syömään ruokia. Sen kuonon ollessa omalla kapulalla riemastuin ja pyysin tuomaan, Veka toi ja sai ison ruokapalkan ja palloilua. Phuuuh. Tällaista se passiivisuuteen väistävän koiran kanssa on, ja nämä tilanteet ovat tosi hankalia. Tätäkään ei voinut ennakoida kun eilen meni niin hyvin. Mitähän ihmettä tähän liikkeeseen seuraavaksi keksisi, että saisi sen koirille jakeluun.