Uudenvuodenpäivänä käytiin Tallilla. Olisi kyllä ehkä voinut jäädä kotiinkin... Kokeilin ottaa molemmat koirat sisälle halliin ja panna toisen kiinni siksi puoleksi tunniksi, kun toinen treenaa. Big mistake... Veka oli kiinni Floran treenin ajan ja tyytyi vinkumaan, mutta Flora huusi Vekan treenin ajan aivan suoraa huutoa – oli pakko käydä kymmenen minuutin jälkeen nakkaamassa se autoon. Kuulin kyllä sen jälkeen sisälle asti sen ulvovan kuin susi.
 
Flora aloitti seuraamisella, kulmat levisivät taas käsiin, muuten ok. Sitten noutoja. Voi jessus, millä metelillä se lähti kapulalle. Pakitin palautuksessa, jotta siitä tuli suora ja tiivis. Sitten hypytystä. Neljän esteen jumppasarja kuuden jalan välein, rimat vuorotellen 30 ja 40 sentissä. Tämä muutaman kerran, sitten otin kaksi estettä pois ja lisäsin loppuun seitsemän jalan päähän tokohypyn 50-60-70 senttiä. Hyvin meni sekin. Loppuleikit ja minuutin piilopaikkamakuu.
 
Vekakin aloitti seuraamisella. Edisti ja nojasi kuten aina. Pikkuaskelin sipsuttamalla sain sen hidastamaan sen verran, että pääsin palkkaamaan suurin piirtein oikeasta paikasta. Kontakti oli kyllä hieno. Vekakin teki pari noutoa, mutta pakko oli todeta, että tämän liikkeen idea ei ole Vekalle selvä ja kirkas, vaan sinne päin, mikä on ihan ymmärrettävää kun noudon opetuskin on ollut aika sinne päin. Noutoa ei kannattaisi kokonaisena liikkeenä edes tehdä vielä, vaan selventää nyt Vekalle yksityiskohtia. Otin muutaman palautuksen jättäen kapulan itseni ja koiran väliin lyhyellä matkalla ja pakittaen alta pois, jotta luovutus tiivistyi suoraan. Hypytin Vekaakin muutaman kerran jumppasarjalla ja 60-70 sentin tokohypyllä. Sitten agin pariin. Hyppy-putki-A-rengas-puomi-kepit-putki, koska nämä esteet olivat esillä enkä jaksanut kantaa mitään. Ensimmäinen putki oli U:n muodossa A-esteen alla, ja tapahtui jotain uskomatonta: sain Vekan putken eri päihin ja A:lle siten kuin halusin, mahtavaa. Ylösmenokontaktit otettiin tuurilla, A:n alastulo juostiin läpi ja puomin alastulolle pysäytin namialustalle. Nämä siis hyvin. Jäähdyttelypallottelun jälkeen loppuun pieni paikkamakuu.
 
Vuoden alkuun varmaan pitäisi tehdä jotain yhteenvetoa ja tulevaisuusvisioita. 2011 oli ensimmäinen kunnon koiraharrastusvuosi, vaikka 2010 aloitettiin lajeihin tutustuminen ja ehdittiin loppuvuoteen Vekan ensimmäiset tokot. Ensimmäiset harrastuskoirat, ensimmäiset kokeet, kisat ja tulokset. Muu ei jäänyt harmittamaan kuin Floran tuloksettomat pk-kokeet, mutta eipä se ollut niihin vielä valmis. Oli ihan älyttömän kiva saada vuoden loppukaneetiksi Vekalle nollat ja Floralle ykkönen.
 
Laskin Floran vuonna 2011 ajamat jäljet: 60 kappaletta. Keskipituus lienee 500 metrin hujakoilla, joten tänä vuonna tuli jäljestettyä noin 30 kilometriä.
 
Entäs vuosi 2012? Kirjoittelin vuodelle pitkät pätkät kisatavoitteita, mutta tarkemmin ajatellen unohdan ne ja asetan tavoitteeksi tulla paremmaksi koiranohjaajaksi. Hyvä koiranohjaaja suunnittelee treenit ja petaa koiralle onnistumisen. Hyvä koiranohjaaja ei polta käämejään koskaan. Hyvä koiranohjaaja ei väännä loppuun harjoitusta, joka ei ole onnistumassa. Koularit ovat näiden tavoitteiden rinnalla toisarvoisia. Loppuvuonna opin jo psyykkaamaan itseäni sopivaan kisamielentilaan, eivätkä loppuvuoden onnistumiset tulleet sattumalta. Vekan ensimmäiset tokokokeet ja agikisat ja Floran pk-kokeet menivät aika reisille; olin rento kuin rautakanki, koska oli pakko onnistua. Aginollat tulivat vasta kun ei käyty kisaamassa, vaan vain vetämässä rata. Tärkeintä on saada suorituspaineet pois: käymme kentällä tai kehässä vain vetämässä radan tai tekemässä liikkeet, tuloksella ei ole mitään väliä. Pitää olla iloinen ja rento – joulukuun tokossa hoin kehässäkin mielessäni "olen iloinen ja rento", ja muistin hymyillä. Flora oli kivassa vireessä ja suoritti reippaasti osaamistasonsa mukaan. En näe mitään syytä, miksemme pystyisi vetämään pk-tottista samalla asenteella.