Tiistaina kotitreenissä niitä liikkeitä, joita kotona mahtuu tekemään. Eli perusasentoja, kaukoja ja tunnaria. Veka teki sivulletuloja ja käännöksiä aika kivasti, kädellä vinkaten tietty (plaah). Mutta aika kivasti kuitenkin. Kaukoja taas ihan kuonon edessä ohjaten, hyvin menee kaket. Sitten iik uig ja apua, pakko tehdä tunnaria, vaikka kauhistaa, ei se muuten koskaan etene mihinkään. Härkää sarvista siis. Olin ennen aloittamista ottanut viisi uutta kapulaa ja tökännyt yhden niistä rintaliiveihin tehohajustumaan. Koira maahan, kapulat matolle, Sheba-palkan esittely koiralle ja NÄYTÄ. Veka lähti vähän nihkeästi, nuuhki kapulat ja palloili niiden luona epätietoisen näköisenä. Kannustin vaan että näytä, näytä. Veka nuuhki vielä ja otti oman, pyysin tuomaan ja se toi! Jes! Shebaa kehiin. Koiran syödessä vein kapulan takaisin eri kohtaan rivissä. Veka toi sen taas! Vielä kolmas yritys. Nyt Veka tarjosi väärää kapulaa, joten koira maahan ja palikat takaisin riviin. Viimeisellä löytyi oma kapula heti. Tämäkin oli meille jättimenestys. Toki voi epäillä, että koira kokeili kaikkia kapuloita kunnes osui sille, josta tuli heti kehut, mutta ainakin viimeisellä se otti oman niin varmasti eri paikasta, ettei se tuntunut kokeilulta.
 
Flora teki eteentuloja vinosta, yritin saada sen suoristamaan. Oikealta jotenkin, mutta vasemmalla vinossa ollessaan perusasento valtaa sen mielen eikä se suorista ilman apua. Rupesi se kuitenkin jotenkin sujumaan. Kaukoissa taas sitä häsähäsää, mutta takapuoli seinää vasten häsä tapahtui lähinnä ylös-alassuunnassa. Sitten tunnariin, sama harjoitus. Flora haisteli, meni omalle, nosti, kehuin sitä, se pudotti kapulan, otti vierestä väärän ja lähti tuomaan sitä?! Flora, ei näin. Poikki ja uudestaan. Nyt toi oman helposti. Palkka naamariin ja uudestaan. Taas löytyi oma, joka oli eri paikassa. Jees. Viimeisellä toistolla Flora ei edes haistellut (tai ei näyttänyt haistelevan) vaan poimi suoraan heti oman, joka oli taas eri paikassa. No joo, ne saattoivat katsella, mihin kohtaan panin sen, mutta niin ne saavat kokeessakin katsella enkä ole kenenkään kuullut näin opettavan tunnaria koiralle.
 
Vääriä kapuloita siis klähmittiin, mutta jospa nyt taas olisi liikahdettu hiukan eteenpäin kun viimeisellä toistolla oma nousi niin helposti ja varmasti minun ilostuttuani niin sydänjuuriani myöten juuri tästä kapulasta.