Tiistaina pikaiset tunnarit ennen iltaruokaa. Otin viisi uutta kapulaa eli koirille omat omat ja kolme hajutonta. Flora meni ensin, ja sehän lähti kuin telkkä pöntöstä... etäisyyttä siis jopa melkein metri... Yritin ehtiä naksauttaa sen tökätessä kuononsa omaan, mutta kohta piti hakea uusi satsi kapuloita kun en enää tiennyt, mikä oli oma – Flora pyöri kapuloiden päällä potkien, nostellen ja heitellen niitä kaikkia vuoroon salamavauhtia. Alun säätämisen jälkeen alkoi taas sujua, sain naksuteltua koko kasan kotitekoisia hevoslihapullia (yök, mutta nyt laihdutetaan niin, että pyörittelen palkat ruoka-annoksesta enkä anna mitään ylimääräistä) ja heitin palkan eri suuntaan, koiran hakiessa sitä siirsin omaa, ja Flora löysi sen helposti. Ok, eli tämä tavallaan toimii, mutta jos ensimmäiset viisi toistoa kaahataan aivot narikassa ja kaasu pohjassa, niin jotain muutakin voisi miettiä. Eli kapulan piilottamista sisällä, jotta Flora oikeasti joutuisi etsimään ja keskittymään.

Veka veti tietysti aivan eri tyylillä. Pari kertaa pysähtyi epävarmana katsomaan, mutta ei tarvinnut kuin pari lisäkäskyä. Helposti löysi oman aina eri paikasta ja naks naks kasa pyöryköitä. Kuten viimeksikin, Vekalle tuli yhdessä kohtaa stressi että pakko viedä akalle joku kapula, ja se toi väärän aivan luimussa ja piestyn näköisenä, koska tiesi sen olevan väärä. Juttelin koiralle iloisesti että voi höpötassu kun eihän tää nyt ollut yhtään se oikea, panin kapulan pois ja lähetin etsimään uudelleen – Veka meni ilman mitään angstia takaisin ja löysi heti oman, naks. Vekalle tämä toimii, toistoja vaan.