Maanantaina Vekan agitreenit. Ohjauskuvioni menivät taas aika päin jotain. Ensimmäisen hässäkän ideana oli lähettää koira hypyn kautta putkeen, sen tullessa putkesta hypylle merkata ponnistuspaikka ja aloittaa jo valssi, koska seuraava rinnakkainen hyppy hypättiin eri suuntaan. Tätä sitten väännettiin, en vaan saanut ajoitusta kohdilleen, vaan Veka kääntyi hypyltä pois. Toisessa hässäkässä samantapaisesti hyppyjä, valsseja, ponnistuspaikkoja, ei taas oikein mikään onnistunut. Alkaa tuntua, että päässäni on jotain vikaa kun mistään näistä kuvioista ja ohjauksista ei edes jää muuta muistijälkeä kuin sekava hyppykasa, en pysty välittömästi ratapätkän sanomaan edes, teinkö valssin vai persjätön, saati että tietäisin, millä kädellä olen osoitellut mihinkin. Lopputunnista sitten jotain sekalaista, puomin kontaktia ainakin: yritin saada Vekaa pysymään paikallaan, vaikka huidoin pallokädellä, ja eihän se tietenkään pysynyt. Vapautus vasta vapautussanalla eikä millään heilumisella ei ole ihan selvä vielä. Kepitkin vedettiin kerran, juoksin reippaasti edelle, Veka pujotteli hienosti, mutta lopetti kesken kun pysähdyin. Sanoin toruvalla äänellä “Veka...”, ja Veka jatkoi pujottelun loppuun! Vau!

Tiistaina kotitreeniä. Veka aloitti perusasennoilla, joista ei vaan taas tullut yhtään mitään. Se ei tajua. En osaa vääntää sille rautalangasta oikeaa paikkaa. Nyt on kyllä niin ideat loppu, miten koira voi osata seurata, vaikka ei ole hajuakaan perusasennosta? Lähestyvää koetta en ole paljon jaksanut edes miettiä, mutta sille isoimmalle ongelmalle eli luoksetulolle yritin nyt jotain tehdä, vaikkei siitä sisätiloissa muutaman metrin matkalla paljon hyötyä ole. Eli luoksetuloja läpi ja väliin muutama stoppi, josta naksautin, ojensin palkan (mainitsinko jo, että kohtuuvähän oli tilaa tehdä tätä keittiössä), stop-naks-palkka muutaman kerran, sitten luoksetulo eteen asti. Tämä meni ihan ok lukuun ottamatta sitä, että Veka vaan ei sitten millään lähde ensimmäisellä käskyllä.

Sitten naksutettiin kohteen katsomista, eli edessä noin metrin päässä oli lautanen ja naksuja sai sen katsomisesta. Tämä siis hyppytekniikkaharjoituksia varten, joissa on saatava huomio targetiin, pois ohjaajasta. Meni ok, tosin Veka hivuttautui lähemmäs lautasta kun kauheasti kiinnosti, jos siellä kuitenkin olisi jotain, ja pitihän se tarkistamassakin käydä. Mutta vasta lopussa vein sinne palkkoja. Sitten muutamat avon kaukot, niissä ei erityisempää. Yritin naruttaa Vekaa antamalla sen istuessa uuden ylös-käskyn, ja maahanhan se menikin melkein joka kerta... Loppuun vielä tunnaria, neljä hajutonta ja oma, naksauttelin oman bongaamisesta. Tämä meni vallan hienosti, ihan oikeasti Veka haisteli kaikki palikat, ei kiinnostunut vääristä ja nappasi heti omaa suuhunsa. Vähän sitä saa vielä patistaa kapuloille, mutta siellä homma luistaa nyt. JEEE!

Flora teki ensin lähtöasentoja eli jalkojen väliin “karsinaan” tuloja, ihan vanhanaikaisesti namiohjauksella. Sitten kohteen katsomista, meni paljon paremmin kuin viimeksi, jolloin Flora tarjosi kipolla merkille menoa. Nyt vahvistetiheys nousi, ja se tajusi saavansa naksuja katsomisesta. Florakin teki avon kaukoja, nyt en asetellut sille esteitä vaan lähdin purkamaan peruuttamista näyttämällä käsimerkin tyhjin käsin ja antamalla palkan kiposta siihen kohtaan, jossa koiran kuono olisi ollut, jos se ei olisi pakittanut, eli se joutui ponkaisemaan eteen palkalle. Tämä tuntui oikeasti jo näinkin vähillä toistoilla vähentävän peruuttamista. Istumasta maahanmenossa Flora meni edelleen ihan hienoisesti vinoon omalle vasemmalleen, olisiko tässä sitten aina oikeasta kädestä palkkaaminen vetänyt koiraa vinoon? Pitää kokeilla palkata huolella keskelle. Viimeisenä tunnari, joka oli varsinainen menestys. Taas häiriökasa ja oma syrjässä, ei mitenkään varsinaisesti piilossa. Flora ponkaisi taas vähän lujaa häiriökasaa tutkimaan ja jäi katselemaan minua tutkittuaan huolella, ettei siellä ollut omaa, mutta odotin kärsivällisesti, ja se lähti etsimään. Oikeasti nuuski oman kapulan esiin ja toi joka kerta, tehtiin kolme tai neljä kertaa. Yhden vääränkin toi jossain vaiheessa kun kärsivällisyys ei riittänyt – liikaa toistoja? Mahtavaa, että tässä päästään nyt etenemään ja oman etsintä on vähentänyt väärien kapuloiden vetovoimaa.

Torstainakin nysvättiin kotona. Veka teki muutamat perusasennot, kaikki oikein. Sitten käännöstä oikealle: askel, käännös ja pysähdys, tämä ok. Käännöstä vasemmalle, hohoo. Aivan vimpulassa, ei taas mitään käsitystä, missä se takapää menee... Palkkaa vaan käteen ja rautalangasta vääntämään. Pyörittiin ensin paikallaan vasemmalle, sitten käännöksiä siten, että palkka kuonon edessä ohjasin oikeaan paikkaan. Kyllähän se ahterikin sieltä löytyi. Sitten tunnari, kolme hajutonta ja oma, taas naksuja oman bongaamisesta. Veka kipitti reippaasti kapuloille, nuuski nopeasti ja löysi oman aina eri paikasta. Kerran toi ihan pokkana väärän, sanoin vaan oho ja uudestaan, Veka meni reippaasti jatkamaan. Ei mitään luumuilua tai jäätymistä nyt kun se tietää, mitä pitää tehdä, mahtavaa!

Flora teki avoimen kaukoja. Olin polvillani koiran edessä, annoin käskyn ja käsimerkin, ja ojensin vasemmalla kädellä palkan keskelle eteen. Tosi hyviä vaihtoja! Ei pyrkinyt yhtään vinoon. Välillä hytkähti hiukan eteen tai taaksepäin, mutta pääsääntöisesti pysyi paikallaan. Edistystä! Lopuksi tunnari, taas hajuton kasa ja oma kevyesti piilossa, löytyi kolme kertaa niin nopeasti ja helposti, että sitä voisi alkaa oikeasti jemmata niin, ettei heti löydy.