Maanantaina Vekan agitreeneissä aloitettiin hyppyteknisellä korkeudenarviointiharjoituksella, eli tutulla liikkuvalla hypyllä. Veka loikki 30 sentistä 70 senttiin niin sujuvasti, että koko harjoitus tuntui vähän turhalta. Ei hyppytekniikasta toki koskaan haittaa ole, mutta mitään haastetta ei Vekalle tässä ollut. Mikä on tietysti hyvä juttu, että hyppy kulkee!
 
Kepit vedettiin muutaman kerran, aika hyvin ja nopsasti. Puomin kontaktilla Veka meinasi, että ei tarvi pysähtyä, jos ei haluu. No tarvi sitten kuitenkin.
 
Luoksetuloja kokeilin jättämällä koiran stop-käskyllä seisomaan agihypyn taakse ja siitä tänne! No lähti! Vauhtipalkka, yksi eteen istuminen ja kerran vauhdista putkeen.
 
Sitten rataa. Ryhmäläiset nakitettiin nakittamaan puomin ja lättänäksi lasketun A:n alakontakteille sekä keppien jälkeen. Kepit sentään sujuivat, mutta kontakteilla ei voinut pysähtyä, sitten kun asiasta sanottiin niin ei voinut tulla alas asti, piti vaan olla ihan kontaktivammainen, nakkiapuvälineistä huolimatta. Hoh hoijaa.