Keskiviikkona osallistuin Vekan kanssa Anne Huittisen agivalmennustunnille. Olin vain hommannut tunnin hetken mielijohteesta kun sellainen oli tarjolla, tietämättä mitään etukäteen. Alkuun lyötiin tassuun ratapiirros: 28 estettä pyöritystä ympäri kenttää. Sanoin heti, että tämä ei tule onnistumaan – koira kyllä menisi, mutta minä en pysty muistamaan tällaista, valitettavasti. Sovittiin sitten, että mennään ensimmäiset kymmenen ja siitä poikki. Päädyttiin kuitenkin hieromaan niin hartaasti kakkoshypyn pakkovalssia, että pari kertaa taidettiin sinne kympille asti päästä... oli kyllä tiukka ja tarkka valmentaja. Ei riittänyt, että meni, vaan piti mennä oikein ja hyvin. Sain pyyhkeitä kaikista omista vakiovirheistäni (myöhässä, rintamasuunta ei pysy, jään katselemaan ja odottamaan koiraa kun pitäisi juosta, huidon väärällä kädellä jne.). Miten voikin yksi pakkovalssi olla tahmea... selvittiin siitä kuitenkin jotenkin. Siitä muutama este ihan ok. Yhden hypyn takaakierto oli taholtani todellinen kökköviritelmä, siitä päästiin kun valmentaja tuli rautalangasta vääntämään minulle siihen valssin, jonka sainkin tehtyä. Jatkettiin sitten vielä pari pätkää kymppiesteeltä. Seuraava kinkkinen kohta oli puomin ali kulkeva suora putki, josta koira juoksi mutkaputken kauempaan päähän, johon ohjaaja päätyi puomin ohi. Veka meni yllättäen laakista oikein putkeen, mutta uusittiin vielä siten, että ohjasin sen sinne oikealla kädellä enkä vastaisella... Sitten hyppyjen ja muurin kautta A:n ohi putkeen, tämä pätkä meni ok. Enempää ei otettu. Kyllä oli hyvä koulutus, mutta jestas, että tieto lisäsi taas tuskaa. Muutama ykkösluokan nolla ei tarkoita, että pätkääkään osaisin ohjata. No ei ainakaan treenattava lopu!
 
Ennen agiin lähtöä tein Floralle tunnarin, tällä kertaa häiriökasalla hajuttomia kapuloita ja piilotetulla omalla. Tai no, piilotetulla... näytin sen Floralle moneen kertaan ja se oli aivan sen nenän edessä erillään kasasta, mutta Flora rynni sen ohi kasalle, lennätti kapuloita, huuteli ja höyrysi muuten vaan. Ihan perus-Floraa siis. Yhtä väärää se yritti epävarmasti tuoda, mutta ei enempää, eli selvästi oli kärryillä siitä, että niitä ei haluta. Oli *näin* lähellä loppua rautalanka kesken, mutta kyllä se omakin sieltä sitten loppujen lopuksi löytyi, ja siitä taas lähti sujumaan paremmin niin saatiin lihapullakasan verran nostoja. Mutta olipa taas aivot ja nenä niin ei käytössä. Kattoo ny, mitä sitä vielä keksisi kokeilla...