Maanantaina onnistuneet agitreenit. Ratoja vedettiin, teemana mutkaiset hyppykokonaisuudet ja putkiin ohjaukset. Hyvin me vedettiin :) Uusinnalla tein itse jyrkempää kaarta enkä juossut niin lähelle estettä, jottei koira joutunut tekemään äkkijarrutuksia ja liian isoja kaarteita. Kepeille ensin roiskaisin, sitten saatoin kunnolla, jolloin Veka veti hienot kepit. A:lla Veka otti kontaktit ihan tuurilla. Tosin sille tuli joku jumitus, jäi A:n harjalle ihmettelemään laskeutumista. Mielestäni tämä johtui huonosta, liukkaasta esteestä, kouluttajan mielestä taas Veka on epävarma eikä tiedä, pitääkö alastulolle pysähtyä vai ei. Mutta en halua yrittää pysäyttää sitä liukkaalle esteelle kun tiedän, että se ei siihen vapaaehtoisesti pysähdy. Puomille toki pysähtyi nätisti.
 
Ratojen välillä heiluttiin kentän laidalla. Otin vähän perusasentojakin. Vaihdan Vekalle saman perusasento-seuraamiskäskyn kuin Floralle, etten itse mene niissä sekaisin. Samalla voin näppärästi vaihtaa sen tulemaan sivulle takaa kiertämällä eikä edestä "kiepahtamalla", koska Vekahan ei millään muotoa kiepahda, vaan kävelee ison lenkin. Ison, pitkärunkoisen ja kankean koiran kanssa säästyy kaikilta hermot kun se saa kiertää takaa. Lähti ainakin sujumaan todella lupaavasti :)
 
Veka muuten teki hauskasti, kun tehtiin pieni kontaktiharjoitus: nami nyrkin sisällä ja namin saa, kun kiinnittää huomion namista ohjaajaan. Veka on hiffannut tämän ja katsoo namikädestä ylös kasvoihin pää hiukan vinossa ja takakenossa oikein keskittyneenä hassu ilme naamallaan. Mutta nyt huomasin, että jos namikäsi onkin suorana sivulla, Veka katsoo aivan samalla tavalla pää kenossa hassulla ilmeellä edelleen suoraan eteen, seinää tuijottaen, eikä sivulle ohjaajan kasvoihin. Älyttömän näköistä :D Se on siis hiffannut ylös namista katsomisen, mutta ei sitä, että pitäisi katsoa ohjaajaa kasvoihin. Joku koiran logiikka tuossa pelaa.