Eikä päiväkään ollut kaunis kuin morsian kun ajelimme Lietoon ATT:n agikisoihin. Tuomarina toimi Rauno Virta, jonka radoista tykkäsin. A-kisan agirata oli ihanan suoraviivainen, haasteena toki oli se, että juosta sai ja lujaa... Ratamme sujui kuin tanssi, saimme ensimmäisen nousunollan! Jee! Kontaktiesteistä radalla oli puomi ja keinu. Puomin ylösmenolle himmasin kunnolla, jotta Veka ei ryysinyt kontaktin yli. Alastulolle se stoppasi ota-käskyllä. Tähän tietysti paloi sekunteja, nollamme oli radan hitain ajalla -14,96. Mutta se ei himmentänyt iloa tippaakaan. Löysin myös ilokseni keinon poistaa kokonaan inhottava kisajännitys, nimittäin pallobileet koiran kanssa lämmittelyesteillä. Yritin sulkea tulokset mielestäni ja miettiä vain, että menemme pitämään lystiä valmiiseen pöytään ja vetämään meitä varten rakennetun radan kivassa lämpimässä hallissa hyväkuntoisilla esteillä, mikäs sen mukavampaa.

Toista starttia en jännittänytkään enää lainkaan; nolla lämmitti niin, ettei tulos kiinnostanut pätkääkään. B-kisan rata oli paljon kiemuraisempi, mutta ei mitenkään vaikeasti ansoitettu. Tuplanolla oli ah niin lähellä. Vedettiin vitonen Vekan kiertäessä kiellon yhdeltä hypyltä, ei aavistustakaan mikä ja missä (ei jotenkin jää kovin vahvaa muistijälkeä noista yksityiskohdista), mutta tätä meidän tavallista perussettiämme eli olin joko liian lähellä tai vinossa tai jotain. Nyt puomin sijasta radalla oli A, jonka selvitimme kunnialla, mutta sitä seuraavalle hypylle ohjaus oli myöhässä ja juoksin itse asiassa koiran päälle niin, että törmäsin siihen; tästä ei kuitenkaan tullut ratavirhettä. Muuten rata meni aivan nappiin. Aikamme oli -3,17. Veka oli siis tänään ihan loistava :) Erityisen mukavaa on se, ettei Veka piittaa tippaakaan häiriöistä eikä hypi ja hauku turhanpäiten vaan on täysin keskittynyt esteisiin.

Kevennys: lämppäalueella tuli pari "tilannetta". Lähtöalueella starttivuoroaan odottanut malinois syöksyi aidan takaa Vekan pallon perään. Veka oli selin ja pallo oli jo sen suussa kun näin malin tulevan kohti. Otin pallon haltuuni, ja mali menetti mielenkiintonsa. Se kääntyi pois, mutta oli jo niin lähellä, että kurvatessaan törmäsi Vekan takapuoleen. Veka ehti vain haukahtaa närkästyneenä ruskean ohjuksen perään. Veka myös tunki itsensä lämppäalueen reunalle säilöön kasattujen esteiden seassa olevaan putkeen, jonka toinen pää olikin lattiaa vasten, ja vapaakin pää heilahti vinoon niin, että hetken koko putki hytkyi Vekan sinkoillessa sen sisällä etsimässä ulospääsyä. Pääsi kuitenkin ulos putkesta. Piti tietysti sitten nostaa molemmat päät pystyyn ja käskeä koira putkeen. Veka pongahti sinne epäröimättä. Sehän on kerran juossut täyttä vauhtia kentän reunalla olleeseen putken, jonka toinen pää oli seinää vasten, tuolloin ehdin juuri ja juuri vauhdissa kiskaista putken pään vapaaksi irti seinästä...

Flora oli mukana kisaturistina ja tokoilemassa, olihan hyvä mahdollisuus vetää pienet treenit tekonurmihallissa kisahulinassa ensi viikon koetta varten, sehän pidetään tekonurmihallissa siten, että samaan aikaan pyörii kolme kehää. Flora teki alokkaan liikkeet oikein kivasti muuten, mutta ennakoi jättäviä aika vahvasti. Flora leikki ja riehui ihan raivopäänä täälläkin, ei pahemmin hallin hälinä häirinnyt. Paikkamakuuseen sattui vielä jättimäisen ilmastointilaitteen purahtaminen käyntiin. Jatkettiin sen jälkeen vielä ulkokentällä seuraaminen ja jättävät, tosi hyvin. Sanoin myös jättävien vihjesanat, mutta palkkasin jo valmistelevan osuuden seuraamisessa. Toinen kierros vedettiin ulkona, seuraaminen ja jättävät menivät oikein hyvin, luoksetulossa palkkasin Floran heittämällä motskun lähtöpaikalle käveltyäni kutsupaikalle. Hyvin veti Flora :)