Sunnuntaina käytiin taas Tallilla. Rassaa ajaa Lempäälään asti monta kertaa viikossa, mutta ulkotreenit räntäsateessa ja jäisessä floskassa nappaavat vielä vähemmän.
 
Veka aloitti muutamalla noudolla, tarvitsi kaksi käskyä lähtöön ja jäi luovuttamaan todella kauas. Tiivisti kuitenkin jossain määrin toisella noutokäskyllä, vaikka en pakittanut. Avoimen luokan kaukoja Veka teki lyhyeltä matkalta hienosti, pyrki tosin ennakoimaan vaihtoja. Sitten agin pariin. Kentällä oli sopivasti hyppyjä, putkia ja hyvä A-este, joten niitä sitten mentiin erilaisissa kokoonpanoissa. A:n alastulolle panin namialustan, jolle Veka pysähtyi hienosti, tässä A:ssa on hyvä pito eikä koira luisu sitä pitkin. Ylösmenolla kaikilla kerroilla tassut osuivat kontaktille, ihan tuurilla siis. Sain koiran oikeille hypyille ja oikeisiin putkien päihin, fantastista! Veka oli nyt hyvässä vireessä ja kuulolla. Perjantaina kävimme TamSKin agiepiksissä, joissa hyllytimme putkiradan kun eksyin itse, sitten hyllytimme mölliradan Vekan livahtaessa väärästä päästä putkeen, ja lopuksi hyllytimme kisaavien radan kun koiralla ei vaan ollut enää yhtään korvat päässä, vaan se pyöri kuin puolukka radalla ja suoritteli vapaavalintaisia esteitä. Vekahan ei tällaista tee, mutta kun ei jaksa kolme starttia ja tuntien hengailua kisapaikalla niin ei jaksa, ja tämä on tulos. Ei enää tällaisia keikkoja Vekalle. Ihan iloisesti se veti, mutta keskittyminen oli pyöreä nolla.
 
Lopuksi vielä parin minuutin paikkamakuu, piileskelin A-esteen takana. Veka makoili hienosti eikä varastanut takapalkalle, vaikka se oli kannen päällä eikä purkin sisällä.
 
Flora teki vain muutaman askelen seuraamisen, josta leikkipalkka, ja yhden liikkeestä seisomisen, eiku maahanmenon, eiku seisomisen, josta myös leikkipalkka. Sitten jätettiin tokot sikseen ja mentiin agiesteille. Flora hyppeli 30–40 sentin hyppyjä jopa viisi peräkkäin siten, etteivät ne olleet suorassa linjassa, ja ihan agiohjauksella mentiin eikä toisesta päästä käskyttämällä. Sitten A ja hyppy + A, alastulolla oli namialusta, jolta Flora hotaisi vauhdissa namit. Otti siis kontaktin, muttei pysähtynyt sille, ja miksi oli pysähtynytkään kun ei sille ole sellaista opetettu. Sitten hyppy + putki ja putki + hyppy. Flora teki kaiken hyvin ja vauhdikkaasti, mutta voi hyvät hyssykät sitä huutamisen määrää. Flora veti kunnon kiepit, ja silloinhan sitä ääntä lähtee. Lähtee sitä monista muistakin agikoirista, mutta hipihiljaiseen Vekaan tottuneelle tämä on kulttuurisokki. Viimeiset namit syötiin renkaalla. Flora huusi ja kiroili renkaalle, mutta uskaltautui sitten minikorkeudella hyppelemään sen läpikin. En tiedä, onko agi hyvä laji koiralle, joka kiihtyy ja flippaa siitä näin, mutta hyppimisen ja kehonhallinnan kehittämisen kannalta sitä nyt aion jonkin verran Florankin kanssa treenata ihan pk-koemielessä.
 
Sunnuntai-iltana Flora sitten aloittikin juoksunsa. Tärppipäivät osuvat siis jouluun, joten joulusuunnitelmat menivät nyt niin sanotusti pipariksi...